Kansainvälisen ecocide-kampanjan mukaan laajamittaisen, vakavan ja systemaattisen luonnontuhonnan aiheuttaminen tulee kriminalisoida kansainvälisesti sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, joukkotuhonnan ja hyökkäysrikoksen tapaan. Kansainvälinen Stop Ecocide -kampanja on toiminut vuodesta 2017, Suomessa vuodesta 2020. Länsi-Afrikassa kampanjointi on juuri käynnistynyt.
Ekosäätiön ja Siemenpuu-säätiön järjestämässä keskustelussa 3.9.2023 Suomen sosiaalifoorumissa pohdittiin, mitä kampanjassa tapahtuu Suomessa ja maailmalla. Alustuksen piti suurlähettiläs emeritus Mikko Pyhälä, jonka jälkeen kommenttipuheenvuorot kuultiin kansanedustaja Mai Kivelältä, aiemmalta Suomen nuorten ilmastodelegaatti Maija Kuivalaiselta sekä Ecocide Law Finlandin Ella Jokiselta. Videotervehdys saatiin Länsi-Afrikasta Malin kampanjaryhmältä. Keskustelun juonsi Siemenpuun toiminnanjohtaja Hanna Matinpuro.
Mikko Pyhälän informatiivisen esityksen (pdf, 4.4 mt) mukaan ecocide-käsitteen isä oli biologi Arthur Galston, joka vuonna 1970 määritteli Agent Orange -kemikaalilla tehdyt pommitukset Vietnamissa luonnontuhonnaksi. Myös Ruotsin pääministeri Olof Palme puhui käsitteestä vuoden 1972 Tukholman ympäristökonferenssissa.
Meni kuitenkin lähes 40 vuotta, ennen kuin vuonna 2010 ympäristöjuristi Polly Higgins ehdotti ecocide-rikosta YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnalle. Vuonna 2012 End Ecocide on Earth -kampanja vaati luonnontuhonnan sisällyttämistä kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussääntöön ja Euroopan parlamenttia tunnustamaan sen rikoksena.
Kansallisesti Vietnam sisällytti luonnontuhonnan ensimmäisenä omaan lainsäädäntöönsä vuonna 1990, jonka jälkeen muun muassa Venäjä (1996) ja useat muut entiset neuvostotasavallat ovat laatineet kansallisen luonnontuhontalain. Lakeja on kuitenkin sovellettu vähän tai ei lainkaan.
”Tietäen tehty vakava, laajamittainen tai pitkäaikainen ympäristövahinko”
Vuonna 2020 Stop Ecocide International asetti kansainvälisen riippumattoman asiantuntijapaneelin, jonka jäseninä on arvostettuja ympäristö- ja kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita. Kesäkuussa 2021 paneeli antoi suosituksensa luonnontuhonnan määritelmäksi kansainvälisenä rikoksena:
“Ecocide” means unlawful or wanton acts committed with knowledge that there is a substantial likelihood of severe and either widespread or long-term damage to the environment being caused by those acts.
Epävirallisen suomennoksen tekivät Mikko Pyhälä ja Suomen luontopaneelin puheenjohtaja prof. Janne Kotiaho:
“Luonnontuhonta” tarkoittaa oikeudenvastaisia tai mielivaltaisia tekoja, jotka tehdään tietäen näiden tekojen aiheuttavan erittäin todennäköisesti vakavia ja joko laajamittaisia tai pitkäaikaisia ympäristövahinkoja.
Määritelmässä on huomattavaa, että laki ei olisi retroaktiivinen (menneitä rikoksia ei voitaisi käsitellä), vaan sillä olisi pikemminkin vakavia ympäristörikoksia sekä yritysten epäreilua ja tuhoisaa kilpailua ennalta ehkäisevä vaikutus.
Kansainvälinen luonnontuhontalaki on saanut viime vuosina vahvaa kannatusta kansalaisjärjestöjen, taiteilijoiden ja tutkijoiden lisäksi muun muassa YK:n ja katolisen kirkon johdolta ja useiden maiden hallituksilta. Parlamentaarikoilla on kansainvälinen Ecocide Alliance -yhteistyöfoorumi ja yrityksillä vastaava Ecocide Law Alliance. EU:n parlamentti päätti 29.3.2023 tukea luonnontuhonnan liittämistä EU:n ympäristörikosdirektiiviin; lopullinen äänestys tästä on lokakuussa 2023.
Suomessa joulukuussa 2020 akateemikkojen, poliitikkojen, taiteilijoiden, uskonnollisten vaikuttajien ja kansalaisaktivistien vetoomus toimitettiin pääministerille. Sen jälkeen Suomen ulko- ja ympäristöministerit ovat puhuneet asiasta ja presidentti Tarja Halonen piti ecocide-puheen 31.5.2022 Stockholm+50 -konferenssin kansalaistapahtumassa.
Kesäkuussa 2022 kansanedustaja Mai Kivelä teki toimenpidealoitteen, jotta Suomen hallitus tukisi lakia ICC:ssä. Joulukuussa 2023 kansainvälinen rikostuomioistuin kokoontuu seuraavaan jäsenvaltioiden osapuolikokoukseen. Luonnontuhontalakia käsitellään, jos puolet (62) jäsenmaista kannattaa. Laki voidaan hyväksyä kahden kolmasosan eli 82 maan äänillä. Pienillä saarivaltioilla on merkittävä osuus äänistä.
Terveiset Malista, eduskunnasta, SYL:stä ja Suomen ecocide-kampanjalta
Videotervehdyksessään Malin ecocide-kampanjan yhteyshenkilö Amza Kone kertoi Malin toimintaryhmästä Group d’Action Contre Ecocide Mali (GACEM). GACEM:in perustivat 15 malilaista ympäristö- ja ilmastotoimijaa vuonna 2023. Ryhmän tavoitteena on, että Mali ja muut Afrikan maat tunnustavat luonnontuhonnan rikoksena kansainvälisessä oikeudessa. GACEM tekee yhteistyötä etenkin Kongon ja Burkina Fason kampanjaverkostojen kanssa, ja viime aikoina kampanja on laajentunut myös Senegaliin ja Norsunluurannikolle. Ranskankielisen Länsi-Afrikan järjestöt tekevät yhteistyötä kansainvälisen kampanjan kanssa lähestyäkseen Afrikan ihmisoikeuskomissiota ja vaikuttaakseen Afrikan unioniin.
Omassa puheenvuorossaan Mai Kivelä korosti, että nykyiset lait eivät turvaa kansalaisia ja luontoa ympäristörikoksilta, joten luonnontuhontalakia tarvitaan. Vaikka luontoa tuhoavat toiminnan muodot pitäisi olla lähtökohtaisesti kiellettyjä, jopa niiden rajoittaminen on nykypolitiikassa vaikeaa. Niinpä rikosoikeudellinen reitti, myös esim. ilmasto-oikeudenkäyntien suhteen vaikuttaa toimivalta kansainvälisessä oikeudessa. Esimerkiksi Ukraina kannattaa luonnontuhontalakia Venäjän hyökkäyssodan ympäristötuhojen vuoksi.
Kivelän mukaan luonnontuhontalaki on eräänlaista jatkumoa kampanjoille eläinten oikeuksien ja yritysvastuun puolesta. Osakeyhtiölakia olisikin myös Suomessa tarvetta päivittää, jotta yritysjohdon vastuulla ei olisi vain tuottaa maksimaalista taloudellista hyötyä osakkeenomistajille.
Maija Kuivalainen kertoi vaikuttamisestaan luonnontuhonnan kriminalisoinnin puolesta toimiessaan Suomen nuorten ilmastodelegaattina vuosina 2021–2022. Hänen aktiivisuutensa myötävaikutuksesta myös 140 000 jäsentä ja kaikkia Suomen ylioppilaskuntia edustava Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on ottanut luonnontuhontalain ajamisen ohjelmaansa.
Kuivalainen korosti, kuinka jokainen yhteysvastuullisesti pystyy olemaan kokoaan suurempi yhteyksiensä kautta ja siten lisäämään tietoisuutta sekä vaikuttamaan luonnontuhontalain puolesta moniäänisesti yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Suomen ecocide-kampanjaa edustava oikeusnotaari Ella Jokinen toi esiin kansainvälisen oikeuden, jossa perinteisesti ovat vastakkain valtioiden väliset intressit ja myös vastuu kohdistuu niihin. Kansainvälisessä rikosoikeudessa taas saatetaan vastuuseen sotarikollisia ja ehkä tulevaisuudessa myös ympäristörikollisia, mikä on tällä hetkellä mahdollista vain sotarikosten yhteydessä. Vaikka kampanjan tarkoitus on tehdä luonnontuhonnasta kansainvälinen rikos, voi se vaikuttaa myös kansallisen tason lakeihin.
Tapahtuman lopuksi keskusteltiin muun muassa kauppasopimuksista ja niihin liittyvistä investointisuojista sekä voisiko luonnontuhontalaki tuoda painetta niiden muuttamiselle. Aihe on ajankohtainen, sillä EU:n ja Latinalaisen Amerikan välinen Mercosur-sopimus on allekirjoitettu, mutta sitä ei olla vielä ratifioitu. Sopimuksella olisi vaikutuksia myös Amazonian metsiin ja luonnonvaroihin. Brasilian nykyinen presidentti Lula pyrkii suojelemaan Amazoniaa, mutta hänellä on paljon vastustusta maan parlamentissa ja senaatissa.
Eräässä kysymyksessä luonnontuhonta-termiä pidettiin varsin laimeana, olisiko parempi puhua luonnonmurhasta tai -surmasta? Vastauksessaan Mikko Pyhälä sanoi, että käsitteen määrittelyssä ympäristö tarkoittaa maapalloa ja sen elonkehää, jääpeitettä, kivipeitettä, vedenkehää, ilmakehää sekä ulkoavaruutta. Koska osa maapallon luonnosta on elotonta, sitä ei voida surmata.
Keskustelussa tuotiin myös esille, että myös nykyisissä hallituspuolueissa on lakialoitteeseen suopeasti suhtautuvia ihmisiä, vaikka luonnontuhontaa ei mainittu hallitusohjelmassa. Tässäkin asiassa myönteinen lainsäädännöllinen muutos Suomeen saattaa saapua Euroopan unionin kautta.
Timo Kuronen
***
Tapahtumakuva: Luonnontuhontalaki NYT -tilaisuuden keskustelijat (vasemmalta oikealle): Mikko Pyhälä, Mai Kivelä, Maija Kuivalainen ja Ella Jokinen. Kuva: Timo Kuronen/ Siemenpuu