Hallitusohjelman mukaan ”Hallitus laatii viimeistään keväällä 2024 Suomen kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteon. Selonteossa asetetaan tavoitteet sekä määritellään tarvittavat toimenpiteet ja niiden seuranta. Selonteko sisältää linjaukset Suomen suhteista kehittyviin maihin.” Ulkoministeriö on käynnistänyt selonteon laatimisen ja pyytänyt järjestöjen näkemyksiä allaoleviin kysymyksiin. Ohessa Siemenpuun 7.11.2023 lähettämä lausunto.
Miten Suomen tulisi mukauttaa toimintaansa taloudellisissa ulkosuhteissa ja/tai kehitysyhteistyössä vastataksemme muutoksiin kansainvälisessä toimintaympäristössä?
Suomen ulkosuhteet, menestys ja turvallisuus pohjautuvat kansainvälisille sopimuksille – Suomen tuleekin jatkaa vahvaa tukeaan sääntöperustaiselle ja monenkeskiselle yhteistyölle. Sekä taloudellisten ulkosuhteiden että kehitysyhteistyön tulisi perustua yhteiseen ihmisoikeussopimuksiin perustuvaan arvopohjaan, jotta ohjauksessa toteutuu kestävän kehityksen politiikkajohdonmukaisuus, johon Suomi on Agenda2030-toimintaohjelmassa sitoutunut. Johdonmukaisuus on entistä tärkeämpää nopeasti muuttuvassa geopoliittisessa ympäristössä.
Ihmisoikeusperustaisuuden lisäksi niin kehitysyhteistyössä kuin taloudellisissa ulkosuhteissakin lähtökohdaksi on otettava ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastainen toiminta, ja ottaa vakavasti Suomen vastuu ja kansainväliset sitoumukset kehitysyhteistyön, ilmastorahoituksen ja biodiversiteettirahoituksen lisäämiseksi. Suomen vahvuuksien korostamiseksi ja tuloksellisuuden edistämiseksi kehitysyhteistyön läpileikkaavat tavoitteet (sukupuolten tasa-arvo, yhdenvertaisuus, ilmastokestävä ja vähäpäästöinen kehitys sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen) olisi sisällyttävä myös kauppapolitiikkaan.
Hallitusohjelman mukaisesti toimiva demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja elinvoimainen kansalaisyhteiskunta ovat kestävän yhteiskunnallisen kehityksen edellytyksiä, ja näitä periaatteita tulee edistää edelleen, kansainvälisen toimintaympäristön muutoksista huolimatta.
Nyt kun Suomi on NATO:n jäsen, tarvitaan entistä enemmän myös muuta yhteistyötä, jotta Suomi voi lievittää turhia “länsi” vastaan ”muut” -jännitteitä. Yhteistyötä ja keskustelua tulee jatkaa myös niiden maiden kanssa, jotka eivät ole kritisoineet Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Muutamissa kehitysyhteistyön kohdemaissa (esim. Nepal) ihmetellään Suomen luopumista vahvasta maineestaan sitoutumattomana maana.
Lausuntopyynnössä puhutaan vain taloussuhteista ja kehitysyhteistyöstä. Suomen tukemaan “kolmoisneksukseen” kuuluvat kehitysyhteistyön lisäksi myös humanitaarinen työ ja rauhanvälitys. Näemme ne osana kansainvälistä yhteistyötä, kuten myös esimerkiksi ympäristöyhteistyön.
Mitä uusia, konkreettisia toimia tai painotuksia kauppapolitiikassa tai taloudellisissa ulkosuhteissa tulisi ottaa käyttöön, jotta Suomen intressien edistämisessä oltaisiin vaikuttavampia?
Suomen intressi on edistää globaalia oikeudenmukaisuutta, kestävää kehitystä ja demokratiaa, jotka kaikki ovat osa laajaa turvallisuuspolitiikkaa. Menestymme vain, jos muutkin menestyvät.
Kansainvälinen kauppa vaikuttaa siihen millaisia tavaroita ja palveluja eri maissa tuotetaan ja kulutetaan. Se vaikuttaa myös työllistymismahdollisuuksiin ja työoloihin. Kuten ulkoministeriön teettämä selvitys (Fontana & Mitra: Inclusive trade and persons with disabilities) tältä vuodelta toteaa, kaikkia kansainvälinen kauppa ei kuitenkaan hyödytä tasapuolisesti. Heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten vammaiset henkilöt, hyötyvät vain rajallisesti kansainvälisen kaupan luomista mahdollisuuksista ja kantavat suhteettoman suuren taakan sopeutumisen kustannuksista. Vammaisten ihmisten lisäksi heikoimmassa asemassa ovat muun muassa alkuperäiskansat sekä muut syrjityt vähemmistöt.
Koska Suomi on profiloitunut tasa-arvoisen ja ihmisoikeusperustaisen kehityspolitiikan edelläkävijäksi, Suomen kauppapolitiikan tulisi noudattaa vastaavia periaatteita. Ihmisoikeusnormien kunnioittamisen ja osallistavan kaupan lisäksi Suomen tulisi ulkomaankaupassaan noudattaa yhtä tiukkoja ympäristönormeja, kuin Suomessa on käytössä. Kuten edellä mainittu, Suomen kauppapolitiikan tulisi olla johdonmukainen Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitteen, kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen ja Suomen ilmastolain kanssa. Tällä hetkellä suuri osa Suomen hiilijalanjäljestä (ja vesijalanjäljestä ja luontokatovaikutuksista) syntyy muissa maissa, miten otamme laajemman vastuun näistä ulkoistetuista päästöistä?
Suomi voi olla yritysvastuun edelläkävijä. Jos Suomi voi tukee kehittyvissä maissa ihmisoikeussopimusten ja ILO:n sopimusten noudattamista työolojen parantamiseksi sekä tiukempaa ympäristönormien soveltamista, samalla suomalaisyritysten vientimahdollisuudet voivat parantua. Suomen intressien edistämisen rinnalla on hyvä muistaa, että myös kaupan tavoitteiden olisi lähdettävä kehittyvien maiden paikallistasolta ja perustua esimerkiksi paikallisiin kestävän kehityksen suunnitelmiin.
Suomi on tunnettu kestävän kehityksen mallimaana. Miten voisimme paremmin hyödyntää suomalaista osaamista ja mainettamme suhteessa kehittyviin maihin? Miten tuemme työtä kehitysyhteistyön keinoin hallitusohjelman mukaisesti?
Tällä hetkellä maapallon yhteinen tulevaisuus ei ole kestävä. Kestävä kehitys ja siihen liittyvä globaali oikeudenmukaisuus ovat erityisen tärkeitä. Monista onnistumisista huolimatta Suomi ei ole täydellinen kestävän kehityksen mallimaa, sillä kulutamme luonnonvaroja henkeä kohden kolme-neljä kertaa enemmän kuin globaalisti kestävä taso on.
Suomi ei myöskään kansainvälisissä suhteissaan ole tunnettu innovatiivisuudestaan, vaan tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja yhteistyötä korostavasta pragmaattisesta lähestymistavasta. Vaikuttava kehitysyhteistyö nojaa jatkossakin Suomen omiin vahvuuksiin, joita ovat
• yhteistyö, ei sanelupolitiikka
• valtion, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan mutkaton yhteistyö: yhteistyötä voidaan tehdä, kunhan sitoudutaan kansainvälisiin ihmisoikeus- ja ympäristönormeihin, vaikka oltaisiinkin eri mieltä toimintatavoista. Ei tarvitse sitoutua hallituksen ohjelmaan.
• avoimuus, ennakoitavuus, pitkäjänteisyys
• kansainvälisten verkostojen, monenvälisen yhteistyön ja sääntöperustaisuuden vahvistaminen. Pienelle maalle erityisen tärkeää, samalla myös malli muille maille
• Kumppanimaiden paikallisen omistajuuden ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen
• varojen tehokas käyttö ja seuranta, tilivelvollisuus
Vuonna 2021 laadittu kehityspolitiikan ylivaalikautinen selonteko on hyvä pohja rakentaa Suomen kehityspolitiikkaa myös jatkossa. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä sekä kunnolliset taloudelliset ja henkilöstöresurssit ulkoministeriöön.
Millainen yhdistelmä taloudellisten ulkosuhteiden ml. kauppapolitiikan ja toisaalta kehitysyhteistyön keinoja soveltuisi parhaiten hyödynnettäväksi suhteissamme kehittyviin talouksiin?
• Kauppapolitiikan keinoja: Osallistavan kaupan edistäminen, joka varmistaisi, että kaupan hyödyt jakaantuvat laajemmin. Globaalin etelän paikallisten yritysten tukeminen. Tuonnin rajoituksia ihmisoikeus- ja ympäristönormeja rikkovien yritysten ja maiden tuotteille. Kaupan olisi pohjauduttava kehittyvien talouksien tarpeisiin ja kestävän kehityksen suunnitelmiin, jotta se tuo kestäviä hyötyjä väestön enemmistölle ja heikommassa asemassa oleville ryhmille.
• Kehitysyhteistyötä ei pitäisi alistaa Suomen poliittisille tai kaupallisille eduille. Sen sijaan kauppasuhteiden tulisi pohjautua samalle arvopohjalle ja tavoitteille. Näihin voidaan laskea yritysvastuun, ihmisoikeuksien ja ympäristönormien sisällyttäminen ja vaatiminen tuotanto- ja kauppaketjuissa.
• Suomalaisille yrityksille on haastavaa toimia vähiten kehittyneissä LDC-maissa ja hauraissa maissa. Kehitysrahoitusta tarvitaan; Suomi on kansainvälisesti sitoutunut osoittamaan 0,2 % bktl:stä ko. maiden tukemiseen.
• Kehitysyhteistyössä kansalaisjärjestöjen tekemä yhteistyö on nähty tukevan kaikkein heikompiosaisia ja tuottavan tulosta varsin pienillä taloudellisilla panostuksilla, joten järjestöjen työn osuutta kannattaa nostaa entisestään.
• Kehitysrahoituksessa tulisi pyrkiä nykyistä korkeampaan vipuvaikutukseen. Vipuvaikutusta voidaan saada aikaan paitsi mahdollistamalla investointeja, myös mobilisoimalla kehitysrahoituksella paikallisten yhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen tietoa, osaamista ja vapaaehtoistyötä.
• Suomen tulisi edistää alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisten oikeuksien toteutumista myös EU-tasolla, mm. laadittaessa direktiiviä yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta.
***
Lue kaikki lausuntopalvelu.fi:n kautta jätetyt lausunnot.
***
Artikkelikuva: Vihannesten myyntiä Gbapan kylässä Liberian Nimban läänissä (Kuva: Timo Kuronen/ Siemenpuu)