Kemianteollisuuden lobbaus vaikuttaa erityisen haitallisesti luontoon ja ihmisiin globaalissa etelässä. Euroopan unionista viedään omassa maanosassa käyttökiellon saaneita torjunta-aineita muualle, koska komissiossa ei ole päästy sopuun vientikiellosta.
Kenian torjunta-ainevirasto PCPB:n toiminnanjohtaja Fredrick Muchiri puhui toimittajille ’väärän tiedon’ vastaisessa Truth matters -konferenssissa Nairobissa viime vuonna. Hän ilmaisi huolensa ’kasvavan misinformaation’ vaikutuksista maan tuoretuotteiden viennille.
Muchiri väitti, että tieto torjunta-aineiden käyttöön liittyvistä ongelmista luo Kenialle mainehaittaa EU-alueella.
Samassa tilaisuudessa puhui myös Eric Kimunguyi, joka oli niin ikään huolissaan misinformaation vaikutuksista.
”Maanviljelijät kärsivät, koska he eivät saa paikkansapitävää tietoa torjunta-aineiden käytöstä” hän totesi. Kimunguyi on niin maan kemianteollisuuden edunvalvontajärjestö AAC:n kuin Croplife Internationalin maaosaston toimitusjohtaja.
Croplife International on lobbausjärjestö. Se edustaa useita kansainvälisiä kemianjättejä. Joukossa on eurooppalaisia suuryrityksiä, kuten Bayer, BASF ja Syngenta.
Suuryritysten vallankäyttö ja niiden yhteydet päättäjiin ovat arkinen ilmiö Kenian maataloudessa. Lobbaustyöllä vaikutetaan asenteisiin ja julkiseen keskusteluun.
“Viranomaiset väittävät, että vaikka nämä torjunta-aineet ovat haitallisia Euroopan unionissa, se ei päde Keniaan, koska meillä on ainutlaatuisia trooppisia tuholaisia, joita EU:ssa ei ole”, kertoo puolestaan kampanjakoordinaattori Christine Gatwiri.
Gatwiri työskentelee Nairobissa Heinrich Böll -säätiön koordinoiman Route to Food -ohjelman tiimissä ja on mukana toteuttamassa kampanjaa, joka nostaa esiin Kenian maanviljelyssä käytettyjen kemikaalien haittoja.
Esimerkiksi maataloustarvikkeiden myyjä Agrovet toimii kaksoisroolissa, esiintyen julkisuudessa maanviljelyksen asiantuntijana, joka antaa suosituksia viljelymenetelmistä sekä niihin tarvittavista tuotteista. Samalla Agrovetille maksetaan myös palkkioita sen suosittelemista tuotteista, eikä se siten ole millään tasolla puolueeton toimija.
Torjunta-ainekäytännöt ovat osoittautuneet tuhoisiksi Keniassa, jossa maanviljely on pienviljelijäpainotteista. Pienviljelijöillä ei ole tietoa kemikaalien vaaroista ja varaa suojavarusteisiin. Turvavyöhykkeitä viljelysten, vesistöjen ja ihmisasutusten välillä ei juurikaan ole, joten hyönteisiä, rikkaruohoja ja hometta tappavat aineet pääsevät leviämään ympäristöön. Ihmisillä ne voivat lisätä syövän riskiä sekä aiheuttaa hormonaalisia, geneettisiä, hermostollisia ja lisääntymiskykyyn liittyviä muutoksia.
Keniassa torjunta-aineiden markkinat ovat suuret. Radiossa ja televisiossa pyörivät maanviljelijöille suunnatut tuholaismyrkkymainokset. Aineiden käyttö on yleistä ja heikosti säänneltyä – jopa 63 prosenttia Keniassa käytetyistä torjunta-aineista on luokiteltu erittäin haitallisiksi.
Route to Food -ohjelman vuonna 2023 julkaiseman Toxic Business -raportin mukaan 44 prosenttia Keniassa käytetyistä torjunta-aineista on kielletty Euroopassa.
Suuryritysten valta vääristää kenialaisen maatalouden vaihtoehtoja. Noin puolet maan torjunta-ainemyynnistä on neljän suuryrityksen (nykyään kiinalaisomisteinen Syngenta, saksalainen Bayer, amerikkalainen Corteva ja kiinalainen FMC) hallussa. Yrityksillä on yhteyksiä päättäjiin, mikä vaikuttaa poliittisiin päätöksiin.
”Kansanedustajat ovat usein ilmaisseet huolensa torjunta-aineista ja pyytäneet ministereiltä lausuntoja. Lausunnot vaikuttavat yritysten edustajien kirjoittamilta”, Gatwiri toteaa.
Euroopasta maailmalle, maailmalta lautasille
Euroopan unioni kielsi neonikotinoideja sisältävien torjunta-aineiden maahantuonnin ja käytön pääosin vuonna 2018. Kemikaalit ovat vaarallisia etenkin tarhamehiläisille ja luonnonpölyttäjille.
Käyttö -ja tuontikiellosta huolimatta aineita valmistetaan Euroopan unionin maissa.
Iso-Britannian Greenpeacen alaisen tutkivan Unearthed-toimituksen vuonna 2023 tekemä selvitys osoitti, että EU-maat vievät vuosittain 10 000 tonnia neonikotinoideja sisältäviä tuholaismyrkkyjä lähes jokaiseen maailmankolkkaan. Merkittävin vientimaa on Brasilia, jossa sijaitsevat monet elonkirjoltaan maailman monimuotoisimmista alueista.
Vuonna 2017 brasilialaiset mehiläistenhoitajat raportoivat lähes 20 000 yhdyskunnan ja pesän katoamisestä, eli noin miljardin mehiläisen kuolemasta. BBC uutisoi puolen miljardin mehiläisen kuolleen kolmen kuukauden sisällä. Tutkijat syyttivät kuolemista neonikotinoideja sekä hyönteismyrkky fiproniilia.
”Klassista kolonialismia toteutettiin fyysisellä väkivallalla, kuten metsien hävittämisellä, alkuperäiskansojen karkottamisella ja niin edelleen. Nyt meillä on edessämme julmempi ja kieroutuneempi kolonialismin muoto, koska tämä kemiallinen kolonialismi on näkymätöntä, se on hiljaista ja se on levinnyt maaperään, kehoomme, veteen”, Larissa Bombardi, São Paulon yliopiston maantieteen professori ja Brasilian torjunta-aineiden käytön asiantuntija kommentoi torjunta-ainekauppaa Unearthedille.
Suurimmat neonikotinoidien vientimaat ovat Ranska, Belgia ja Alankomaat. Merkittävää vienti oli vuonna 2021 myös Saksasta, Espanjasta ja Unkarista ja vähäisempää useasta muustakin maasta, kuten Tanskasta. EU:n ulkopuolinen Sveitsi, Syngenta-kemikaalijätin kotipaikka, ei ollut mukana selvityksessä.
Neonikotinoideja sisältävät torjunta-aineet kattavat kuitenkin vain pienen osan EU-alueella valmistettavista, sen alueella kielletyistä aineista. Esimerkiksi Public Eye -järjestön tekemän selvityksen mukaan EU:sta vietiin vuonna 2018 yli 81 000 tonnia 41:tä eri torjunta-ainetta, jotka olivat käyttökiellossa sen alueella.
Kaiken kaikkiaan EU:sta vietiin samana vuonna yli 1,7 miljoonaa tonnia maataloudessa käytettäviä torjunta-aineita. Kiellettyjen aineiden määrä vastasi vain 4,7 prosenttia kaikesta torjunta-aineviennistä, joten vientiä ei voida perustella taloudellisilla syillä.
Teollisuuden kapulat komission rattaissa
Euroopan komissio lupasi edistää tuholaismyrkkyjen vientikieltoa jo vuonna 2020. Lupauksista huolimatta vientikielto ei ole toteutunut, lukuun ottamatta osittaisia kieltoja yksittäisissä maissa, kuten Ranskassa ja Belgiassa.
Vaikka vientikielto nautti huomattavan enemmistön poliittista tukea, etenemisen pysäytti lobbaus. Kemianteollisuuden etujärjestöt ja yritykset käyttivätkin Corporate Europe Observatory (CEO) -järjestön tutkimuksen mukaan rahaa lobbaamiseen EU:ssa jopa teknojättejä enemmän.
Vuonna 2022 peräti 326 eri maiden kansalaisjärjestöä vaativat julkilausumassaan vientikieltoa. Seuraavana vuonna 276 000 ihmistä allekirjoitti vientikieltoa tukevan adressin.
Kemianteollisuus on lobannut Brysseliä aktiivisesti useilla valheellisilla väittämillä. Näitä ovat muun muassa suuret taloudelliset tappiot, työpaikkojen menetys, tuotannon siirtyminen muualle sekä vientikiellon olevan Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen vastaista.
CEO:n raportin mukaan kemianteollisuuden esittämät argumentit ovat liian heikkoja kestämään edes vähäistä tarkastelua. Ne ovat tarkoitettu pelotteluun ja keskustelun harhaanjohtamiseen.
Pesticide Action Networkin (PAN) laskelmien mukaan väitteet työpaikkojen menetyksestä ovat perättömiä. Potentiaalisesti menetettyjä työpaikkoja olisi ollut vain 25 koko EU:n alueella vuonna 2022.
Public Eye ja Unearthed pureutuivat väitteeseen tuotannon siirtymisestä muihin maihin tutkimalla vientikiellon vaikutuksia Ranskassa. Vuonna 2022 voimaan tullut vientikielto ei siirtänyt tuotantoa muihin EU-maihin, vaan vähensi kiellettyjen aineiden tuotantoa merkittävästi.
Kaksoisstandardi ei palvele myöskään EU:n kansalaisia. Muihin maihin viedyt myrkyt kiertävät kehää ja palaavat EU-maihin maahantuodun ruoan mukana. PAN-järjestön raportin mukaan ruokatuotteista löydettiin 74 eri torjunta-ainetta, joista 41:ä viedään EU:sta ulkomaille.
Strasbourgin yliopiston oikeustieteen professori ja kansainvälisten riitojenratkaisujen ja WTO-oikeuden asiantuntija Andrea Hamannin tulkinnan mukaan vientikielto kuuluisi WTO:n myöntämien yleisten poikkeusten piiriin, jos jäsenet haluavat kieltää tietyn tuotteen viennin.
Vapaakauppasäännösten lisäksi vaakakupissa on kansainvälisen laki. Center for International Environmental Law -järjestö tulkitsi vuonna 2023 torjunta-aineita vievien EU-valtioiden rikkovan lukuisia kansainvälisiä ympäristö-, kauppa- ja ihmisoikeussopimuksia.
Vuosittain noin 385 miljoonaa ihmistä kärsii torjunta-ainemyrkytyksestä, pääasiassa alhaisen keskitulotason maissa. Myrkytyksiin kuolee arviolta 200 000 ihmistä vuosittain.
CEO-järjestön mukaan EU:n laajuisella vientikiellolla olisi positiivisia vaikutuksia ympäri maailman. Se edistäisi ihmisten terveyttä, ekosysteemien suojelua, kestävää maataloutta ja johtaisi ajantasaisempaan sääntelyyn kaikissa maissa.
Perinteistä monimuotoisuutta
Christine Gatwiri kertoo, että Route to Foodin kampanjointi on lisännyt tietoa torjunta-aineiden haitoista ja nostanut aiheen julkiseen keskusteluun Keniassa. Yritysten vallankäytön vuoksi tietoisuus vaihtoehdoista on kuitenkin vähäistä.
Tällä hetkellä vain 2 prosenttia Keniassa käytetyistä torjunta-aineista on luonnonmukaisia. Luonnonmukaisia torjunta-aineita ja luomuruokaa pidetään edelleen eliitin etuoikeutena, vaikka hinnat ovat viime vuosina muuttuneet kilpailukykyisiksi.
Route to Food on laatinut oman agroekologisen kestävän maanviljelyyn oppaansa, joka auttaa pääsemään irti ihmisille ja ympäristölle haitallisista uskomuksista ja käytännöistä.
Torjunta-aineiden käytön sijaan ongelmia tulisi ennaltaehkäistä muuttamalla maatalouden käytäntöjä. Monokulttuurisen viljelymallin sijaan tulisi suosia perinteistä pienviljelymallia. Siinä viljellään eri kasveja monipuolisesti rinnakkain, vaihdetaan pellolla viljeltävää kasvia vuosittain ja huolehditaan maaperästä.
Istuttamalla oikeanlaisia kasveja toistensa naapureiksi voidaan vähentää tuholaisten auttamia vahinkoja. Esimerkiksi kaalin viereen voi istuttaa sipulia, joka karkottaa tuhohyönteisiä. Peltojen reunoille kannattaa istuttaa pölyttäjiä houkuttelevia kasveja.
Keskeistä on luoda terve ja monimuotoinen ekosysteemi. Torjunta-aineiden käyttö on vain yksi vaihtoehdoista, jota käytetään harkiten ja mielellään viimeisenä keinona. Järjestö kutsuu lähestymistapaa integroiduksi tuholaisten hallinnaksi. Monet käytännöistä ovat peräisin alkuperäiskansojen yhteisöiltä.
Muutos kohti kestävää maanviljelyä vaatii panostamista ja sijoituksia luonnonmukaisten torjunta-aineiden sekä biologisen tuholaistorjunnan tutkimukseen ja kehittämiseen. Luonnonmukaisten torjunta-aineiden saatavuutta tulisi myös lisätä, samoin kuin tietoa kestävästä maanviljelystä. Kaikilla maanviljelyksen ympärillä toimivilla tulisi olla pääsy tietoon. Tietoisuuden lisääminen vaatii poliittisia muutoksia.
”Haasteenamme ovat eurooppalaiset yritykset, joilla on paljon vaikutusvaltaa ja rahaa syytää sääntelijöiden ja viranomaisten suuntaan”, Gatwiri sanoo.
Hänen mielestään kemiallisen kolonialismin päättämiseksi suuryrityksiä tulisi vaatia tilille. Se voi onnistua helpommin Euroopasta kuin Keniasta käsin.
Teksti: Julius Halme
Kuvat: Noora Palmu, Timo Kuronen, Luis Tato ja Route to Food
***
Takaisin Mehiläispesän henki -sivulle
Lue artikkelit Kenian alkuperäiskansojen ja villimehiläisten yhteistyöstä, kenialaisen ja suomalaisen mehiläishoidon eroista sekä pölyttäjien merkityksestä.