Artikkelit
Pölkkypesä ja kalebassi – kuinka alkuperäiskansat ja villimehiläiset tekevät yhteistyötä Keniassa
Villejä vai tarhattuja: mehiläishoidon erot ja yhtäläisyydet Keniassa ja Suomessa
Pölyttäjät elämän edellytyksenä
Globaalia yhteistyötä pölyttäjien suojelemiseksi
Lataa kaikki artikkelit sisältävä kuvitettu pdf-julkaisu oheisesta kuvasta tai painikkeesta:
Julkaisukeskustelu
Julkistustilaisuudessa 25.5.2025 Maailma kylässä -festivaalin Kirjamaailmassa pölyttäjien asemasta ja EU:n kemikaaliviennistä keskustelivat entinen europarlamentaarikko ja ministeri Satu Hassi ja pölyttäjätutkija Kimmo Kaakinen. Keskustelun tallenne löytyy Sivullisen YouTube-kanavalla.
Somevideot
Katso artikkeleihin liittyvät lyhyet somevideot Siemenpuun YouTube-kanavalta.
Mehiläispesän henki on kultaakin kalliimpi
Puussa roikkuvan puisen lieriön ympärillä kuuluu korviahuumaava surina. Villimehiläisten lentoliikenne perinteiseen paikallisesta puulajista tehtyyn pesään on jatkuva. Olemme punaisesta maasta ja vihreistä kukkuloista tunnetulla Kenian Tharakan alueella, jota kutsutaan Mehiläisten maaksi. Voisimme myös olla Mt. Kenya vuoren toisella puolen olevan suuren Mukogodo-metsän laidalla, Nakurun lähistön vielä suuremmassa Mau-metsässä tai flamingoistaan tunnetun Bogoria-järven rinteillä.
Kaikilla näillä ja monilla muillakin Kenian alueilla asuu alkuperäiskansoja, joille mehiläiset ja hunaja ovat keskeinen osa niiden kulttuuria. Tharakoille, yiakuille, ogiekeille ja endoroisille hunaja on ruoan, lääkkeen ja kauppatavaran lisäksi osa yhteisön rituaaleja. Mehiläiset ovat jopa keino suojella metsiä laittomilta hakkuilta, sillä pesäpuuta ei uskalleta kaataa. Mehiläiset toimivat indikaattoreina metsien ja ympäristön sekä alkuperäiskansojen tilasta.
Villihunajan kerääminen on esimerkki yhteisöjen kulttuuriperinnöstä ja kestävästä ympäristösuhteesta, joista kerrotaan Siemenpuu-säätiön tuella laadituissa biokulttuurissa yhteisöohjeistuksissa.
Kenialaiset kumppanijärjestömme ovat kuitenkin raportoineet mehiläiskadosta. Pölyttäjäkatoon vaikuttavat maatalouden kemikaalit, elinympäristöjen katoaminen, ympäristön yleinen saastuminen ja ilmastonmuutos.
Neonikotinoideja käytetään tuhohyönteisten torjunnan tehoaineina kasvinsuojeluaineissa. EU:ssa niiden käyttöä alettiin pölyttäjäkadon vuoksi rajoittaa 2013 alkaen ja nyt kolmen vaarallisimman tehoaineen käyttö on kokonaan kielletty avomaaviljelyssä. Samaan aikaan eurooppalaiset yritykset kauppaavat neonikotinoideja ja muita kemikaaleja Keniaan ja yli sataan muuhun globaalin etelän maahan. Koska suuri osa viljelykasveista ja luonnonhedelmistä on hyönteispölytteisiä, kemikaalit voivat vaarantaa miljardien ihmisten ruokaturvan. Keväällä 2024 YK:n ympäristökokous UNEA ehdottikin pahimpien myrkkyjen globaalia kieltämistä vuoteen 2035 mennessä.
Kenian Tharakan alueesta kertova Mehiläisten maa -animaatiovideo aloittaa Maailman mehiläispäivään 20.5. jatkuvan Mehiläispesän henki -kampanjan. Tavoitteenamme on lisätä tietoutta hunajan ja mehiläisten merkityksestä Kenian alkuperäiskansojen kulttuureissa ja toimeentulossa sekä kemikalisoitumisen ja luontokadon aiheuttamasta mehiläiskadosta. Kevään 2025 aikana selvitetään myös, miten Euroopassa tehtävät toimet ja päätökset vaikuttavat Kenian pölyttäjätilanteeseen.
Tervetuloa lukemaan, katsomaan ja oppimaan Kenian mehiläisistä, metsäkansojen villihunajan keräilystä ja käytöstä sekä maatalouskemikaalien kaupasta ja käytöstä. Samalla kannattaa miettiä, miten itse voi vaikuttaa kestävämmän maatalouden edistämiseksi niin Suomessa kuin maailmalla!
***
Kampanjan visuaalinen ilme: Emmi Jormalainen
