[Anna Toppari] ”Punkalaidun – ihanan keskellä kaikkea”. Mainossloganin koomisuus saa uusia ulottuvuuksia Särjetty maa –näytelmän kohtauksessa, jossa burmalaisperhe saapuu paikkakunnalle. Ei päästy Jyväskylään, jossa olisi ollut tuttuja. Päädyttiin Punkalaitumelle, keskelle ei mitään.
Kohtaus on yksi niistä, joiden aikana 1.4. ensi-illassa näkemäni Särjetty maa –näytelmä on parhaimmillaan: pakottaessaan katsojan keskelle tilanteita, joissa särjettyjen ihmiskohtaloiden todellisuus tulee esiin. Kellariteatterin holvikaaret ja matala katto toimivat osuvana taustana esitykselle, joka kuvaa alkuperäiskansojen ahdasta liikkumatilaa.
”Kohtaloni oli jonkun kovasydämisen jumalan käsialaa”
Esityksessä liikutaan maanosasta ja kulttuurista toiseen. Intialaisen Zahiran lausahdus paljastaa monien kehitysmaissa elävien naisten arkitodellisuuden ja hänen tarinansa kertoo puistattavalla tavalla, että totuus on usein tarua uskomattomampaa. Saamelaiskohtaus leirinuotioineen puolestaan muistuttaa, että ahdas paikka on meidänkin lintukotomme.
Itselleni vaikuttavin kohtaus kokonaisuudessa oli kertomus malilaisesta Finkolon kylästä. Tanssi ja musiikki tuovat kylän syntytarinaan tiiviin tunnelman ja länsiafrikkalaisen kulttuurin lämmön. Baiga-kohtaus karjalanmurteisine arvoituksineen muistuttaa riemastuttavalla tavalla siitä kulttuurien rikkaudesta, joka vielä on olemassa.
Haavoittuvien ääni kuuluville
Särjetty maa -teatteriesitys perustuu J.K. Ihalaisen toimittamaan samannimiseen teokseen, johon hän on kerännyt tarinoita eri puolilta maailmaa. Sekä teoksen että näytelmän merkittävin arvo on siinä, että ne antavat äänen niille yksilöille ja yhteisöille, jotka nykytodellisuudessa on useimmiten tukahdutettu.
Teatteriesitys on koostettu kevyemmäksi kuin kirja. Tragikomiikka onkin lavalla tragediaa tehokkaampi tapa tuoda etelän ja paikallisväestöjen todellisuus katsojan iholle. Särjetty maa pakottaa yleisön epämukavuusalueelle. Onko näiden ihmisten pahoinvointi sittenkään heidän omaa syytään, vai ehkäpä minun edustamani kulttuurin syytä?
Näyttelijät ovat selvästi omaksuneet alkuperäisteoksen sanoman. Kokeneempien ja ensikertalaisten välinen dynamiikka toimii ja esityksen riisuttu toteutus yksinkertaisine pöytälavasteineen on hyvä ratkaisu. Kaikissa kohdissa siirtymät ja rytmi eivät ensi-illassa olleet tosin aivan kohdillaan.
Mitä jää käteen?
Näytelmä onnistuu tuomaan pilkahduksen kulttuurien kirjoa ja etelän ei-niin-mukavaa todellisuutta keskelle helsinkiläistä mukavuusaluetta. Mutta toistaako näytelmä sittenkin vain totuttuja näkökulmia ja stereotypioita vai ravisteleeko se niitä? Jättääkö esitys jälkeensä todellisia muutoksen siemeniä, vai ovatko kohtaukset liian irrallisia? Pystyykö katsoja samastumaan?
Käy katsomassa ja päätä itse! Mutta omalla vastuulla: esityksen nähtyäsi et ehkä katso etelän turistiparatiiseja samoin silmin kuin ennen.
Anna Toppari, 5.4.2016
Kirjoittaja on ollut aktiivinen ympäristöjärjestö Dodon Sinsibere-hankkeessa Malissa. Hän on myös Siemenpuu-säätiön viestintäryhmän vapaaehtoisjäsen.
Lue myös Kansan Uutisten arvio näytelmästä!
Lisätietoa Särjetty maa -näytelmästä ja tulevista esityksistä löydät Siemenpuun uutisesta ja facebookin tapahtumasivulta.