[Kirsi Chavda] Siemenpuu tukee parhaillaan Mosambikissa kuutta hanketta, joissa edistetään erityisesti naispienviljelijöiden agroekologista ruoantuotantoa.
Hankkeissa perustetaan viljelijäryhmien yhteisiä malliviljelmiä, joilla opetellaan kompostointia, kateviljelyä ja luontaisten torjunta-aineiden valmistamista. Osassa hankkeista kyliin perustetaan peltometsäviljelmiä, istutetaan hedelmäpuita, opetellaan säästämään sadosta siemeniä ja säilyttämään niitä. Parissa hankkeessa hankitaan siipikarjaa, possuja tai vuohia, joita viljelijäryhmä hoitaa ensin yhdessä ja eläinten poikiessa jakaa niitä jäsenilleen. Myös puuta säästäviä liesiä valmistetaan, kehitetään sadon myyntikanavia, keskustellaan sukupuolten tasa-arvosta, laaditaan toimintasuunnitelmia luonnonkatastrofeja varten, vahvistetaan viljelijöiden järjestäytymistä ja luonnonvarojen hallintaa sekä ratkotaan maanhallintaan liittyviä konflikteja.
Tapasin syyskuisella Mosambikin matkalla viiden hankkeen toteuttajia sekä vierailin kahden hankkeen toteutuskylissä Gazan ja Zambézian provinsseissa. Lisäksi kokoonnuimme kumppaneiden kesken eri kokoonpanoissa keskustelemaan työn haasteista ja onnistumisista. Vaikka Siemenpuun kumppaneilla on pitkä kokemus agroekologisen ruoantuotannon edistämisestä, ne pääsevät työssään tavan takaa ratkomaan uusia visaisia pulmia. Tapaamisista kehkeytyikin tilaisuuksia vilkkaaseen vertaisoppimiseen.
Osassa hankkeista kaikki viljelijäryhmien jäsenet ovat olleet alusta lähtien naisia, tai mukana on muutama mies. Toisilla kumppaneilla taas on ollut vaikeuksia saada naisviljelijöitä mukaan, koska erityisesti nuorten naisten itsenäistä osallistumista ei kyläyhteisöissä katsota hyvällä. Naisten ajatellaan tarvitsevan miespuolisen sukulaisen esiliinakseen. Iäkkäämmillä naisilla ja leskillä on vapaammat olot. Sofalan provinssin kylissä eläintenpito katsotaan miesten hommaksi. Kun eläin teurastetaan, niin vain mies saa syödä siitä parhaat palat. Joskus tuleekin kiire löytää mies ruokailemaan. Gazassa todettiin muutamien aviomiesten ilmaantuneen seuraamaan hankkeen työtä. Hankkeen teknikot saivat tiukat ohjeet aviomiesten hätistämisestä pois, jotta ryhmän naiset saavat toimia vapaasti. Lapsiavioliitoissa on yhä Mosambikin maaseudulla kitkemistä.
Omalla seudulla alkavat hankkeet kiinnostavat paikallisia viranomaisia ja päättäjiä. Järjestöt joutuvat tanssimaan nuoralla heidän kanssaan: yhtäältä hankkeelle on saatava heidän hyväksyntänsä, toisaalta päättäjät yrittävät ujuttaa hankkeisiin omia intressejään, kuten sukulaisiaan mukaan kohderyhmään. Gender- ja ympäristönäkemyksissä on tasapainoiltava edistyksellisyyden ja poliittisen hyväksyttävyyden välillä. Piirikunnilla on kyllä yleensä maatalousteknikko ja hänellä mopo, mutta ei bensaa kyliin kulkemiseksi.
Tyhjiä siemenpankkeja ja pelkoa krokotiileistä
Yhtä kumppania turhautti luonnonmukaisen pienviljelyn romantisoiminen järjestöpiireissä. Todellisuudessa ihmiset kylissä harvoin säästävät maatiaissiemeniä, eivätkä erota niitä ylikansallisten yhtiöiden pakettisiemenistä. Järjestön on vaikea löytää maatiaissiemeniä hankkeeseensa ja kyliin rakennetut siemenpankit seisovat tyhjinä. Toinen kumppani kertoi maissista vielä löytyvän maatiaissiemeniä, mutta ei vihanneksista. Kolmannella kumppanilla on toimiva maatiaissiemenpankki muun muassa pavuille. Usein järjestöt ovat yhteistyötahojen sijaan kilpailijoita, jotka eivät halua paljastaa toisilleen osaamistaan.
Itse viljelyjärjestelyissä riittää myös pohtimista. Ryhmien mallipalstoille on mutkikasta ja aikaa vievää saada yhteishallintastatus. Yleensä palsta perustetaankin yhden jäsenen maille. Gazassa naiset kertoivat, etteivät halua krokotiilien pelossa nostaa joesta kasteluvettä vihannesviljelmälle. Kylissä ihmisten tiedetään joutuneen krokotiilien uhriksi, mutta ilmeisesti krokotiilit ovat myös joutuneet kaksijalkaisten väkivallan tekijöiden syntipukeiksi. Zambéziassa appelsiinipuut varastettiin peltometsäviljelmiltä ja käärmeet pistelivät kanat parempiin suihin. Sofalassa pienviljelijät karsastavat lannan kuljettamista kompostointia varten ja menettävät mieluummin kaikki eläimensä kuin huolehtivat niiden rokottamisesta. Yleistyneet ja entistä tuhoisammat syklonit ovat tuhonneet niin kokonaiset sadot kuin kyläläisten asumukset.
Kumppanin ilmaan jäänyt kärsimätön kysymys sai myös rahoittajan korvat punoittamaan: miten todellisuudessa ratkaista ongelmia ja saada aikaan muutos, eikä vain täyttää rahoittajan vaatimia numeroita hankelomakkeisiin? Ehkä kumppaneiden väliset keskustelut auttoivat osaltaan jaksamaan haasteiden selättämisessä. Ongelmanratkaisustahan itse hankkeissakin on kyse: vaalitaan elonkirjoa, monipuolistetaan toimeentuloa ja vaaditaan tasa-arvoa hyvän elämän eväiksi. Ryhmissä pienviljelijät kannustavat toinen toisiaan ja haluavat mukaan onnistumisia nähdessään. Piirikunnan teknikolle kustannetaan bensat, krokotiileista pysytään loitolla poljettavan kastelupumpun avulla, aviomiehille asetetaan rajat ja opetellaan ilmastokestävämpiä rakennusmenetelmiä. Siinä sivussa opitaan epäonnistumisista ja opetellaan toimijuutta. Lahjana saadut kananpojat pysyvät hengissä vain, jos ne rokottaa ja pitää itse huolta että kanalan ympäristö on niitetty, eikä sen aidassa ole käärmeen mentävää aukkoa.
Kirsi Chavda
Kirjoittaja on Siemenpuun ohjelmakoordinaattori
Artikkelikuva: Pienviljelijäryhmän jäseniä sintrooppisella (useamman puulajin) peltometsäviljelmällä Mixixinen kylässä Mosambikin Zambézian provinssissa. Kuva: Kirsi Chavda/ Siemenpuu