Hyppää sisältöön

Kestävää jälleenrakentamista Nepalissa

[Suvi Sillanpää] Nepalin viime vuoden huhtikuussa ja toukokuussa tapahtuneista maanjäristyksistä on kulunut yli vuosi, mutta niiden jäljet ovat vielä näkyvissä. Vaikka sortuneiden rakennusten jäänteet on raivattu Kathmandun kaduilta, näkyy useiden pystyssä olevien talojen seinissä suuria halkeamia. Vanhassa kaupungissa talojen seiniä on tuettu puupaluilla. Jälkijäristykset muistuttavat edelleen noin 8800 kuolonuhria ja 22 300 loukkaantunutta vaatineesta katastrofista.

Valtion jälleenrakennussuunnitelmat ovat vasta valmistuneet, mutta Siemenpuun kumppanijärjestössä SADED Nepalissa ajatukset suuntautuivat jälleenrakennukseen jo pian maanjäristyksen jälkeen. Vuoden aikana on selvitetty mahdollisuuksia kestävään ja paikallisvetoiseen jälleenrakentamiseen. Suunnittelun tuloksena on syntynyt käsikäyttöinen puristetiilikone, jonka esittelyä matkustimme katsomaan Gerkhun kylään 80 kilometrin päähän Kathmandusta SADED Nepalin puheenjohtajan Indra Adhikarin, SADED -aktiivi Uddhab Pyakurelin ja insinööri Ram Sharan Sapkoptan kanssa eräänä aurinkoisena lauantaina.

Automme lähestyessä Gerkhua tien varrella näkyy yhä enemmän kivestä ja savilaastista tehtyjä sortuneita taloja. Ihmiset asuvat pellistä ja puusta kyhätyissä väliaikaissuojissa. Myös telttoja näkyy. Poimimme matkalla lainaan pari poltettua savitiiltä, jotta insinöörit voivat havainnollistaa gerkhulaisille niiden ja puristetiilien välisiä eroja. Myös Gerkhussa suuri osa ihmisistä asuu edelleen väliaikaisasumuksissa. Kotien ja muun omaisuuden lisäksi perheet menettivät kotieläimiä, kuten vuohia. Viime satokauden aikana Gerkhussa oli myös liian vähän vettä riisin viljelemiseksi. Tilanne kylässä on siis kaikin puolin vaikea. Ulkopuolisen voi tosin olla vaikea havaita tätä, sillä ihmiset yrittävät jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti.

Miehiä käsikäyttöisen tiilipuristimen äärellä.

Tunnelma on innostunut, kun puristetiilikoneen käyttöä kokeillaan. Tiilet valmistetaan paikallisista maa-aineksista eli savesta ja hiekasta ja pienestä määrästä sementtiä. Kun massa on sekoitettu sopivaksi, se lapioidaan puristimeen, josta valmis tiili nostetaan parin vivunveivauksen jälkeen kuivumaan. Kuivuttuaan kunnolla tiili on käyttövalmis. Keskustelun aiheiksi nousevat tiilten hinta, koko ja kestävyys. Paikallisesta materiaalista valmistettujen puristetiilien hinta on poltettuja tiiliä edullisempi. Insinöörit vakuuttavat kuivuneiden tiilten olevan myös hyvin kestäviä. Kestävyyttä on testattu Kavren alueella, jossa samanlaista konetta on käytetty aikaisemmin.

Kyläläiset suhtautuvat koneeseen toiveikkaasti. ”Meillä ei ole rahaa, ja kiviä rakentamiseen on hankala saada. Mutta meillä on savea, joten jos voimme käyttää sitä rakentamiseen, säästämme rahaa”, vanhempi gerkhulainen mies Prem Bahadur Tamang arvioi. Monet suunnittelevat rakentavansa aikaisempia jykeviä kivitaloja matalampia ja pienempiä taloja. Suuret talot osoittautuivat vaarallisiksi maanjäristyksessä.

Valtion avustusten viipyessä kiinnostus omakustanteista rakentamista kohtaan on lisääntynyt. Into jälleenrakennukseen kertoo ihmisten toipumisprosessista ja eteenpäinmenosta. Jutellessani kotinsa menettäneen Radhika Pyakurelin kanssa hän kertoo tunteneensa maanjäristyksen jälkeen toivottomuutta. Nyt tulevaisuudessa näkyy taas mahdollisuuksia ja ajatukset ovat suuntautuneet kodin rakentamiseen.

Lasten tukeminen on ollut traumojen hoidon kannalta tärkeää ja monien järjestöjen rakentamat väliaikaiset koulurakennukset ovatkin mahdollistaneet jatkuvuuden tunteen lasten elämässä. Indra ja Uddhab auttoivat rakentamaan Gerkhuun väliaikaisen päiväkotirakennuksen. Päiväkodissa lapsille tarjotaan opetusta pätevien opettajien toimesta, lounasta sekä mahdollisuus leikkiä turvallisessa ympäristössä.

Kaiken kaikkiaan maanjäristys tuhosi noin 750 000 taloa Nepalissa. Indra ja Uddhab ovat pohtineet ihmisten realistisia jälleenrakentamisen mahdollisuuksia. Vaikka he saisivat valtion avustuksen, joita on toistaiseksi jaettu hyvin harvoille, summa ei välttämättä riitä modernin betonitalon rakentamiseen. Paikallista työvoimaa ja materiaaleja käyttämällä kustannukset ovat pienemmät ja samalla tuetaan paikallista taloutta. Pysyvien asumusten rakentaminen ennen kesän monsuunikautta alkaa kuitenkin olla jo myöhäistä. Monet haaveilevatkin paremmasta ja kestävämmästä väliaikaissuojasta. Vaikka jälleenrakentaminen on pikkuhiljaa käynnistymässä, epävarmuus sen etenemisestä jatkuu.

Suvi Sillanpää, 15.6.2016
Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena Siemenpuun SADED- ja NAA-ohjelmaryhmissä

Katso SADED Nepalin tekemä video maanjäristyksestä ja jälleenrakentamisesta Nepalissa Siemenpuun vimeo-tilillä.

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirjeemme ja saat meiltä uutisemme 4 kertaa vuodessa sähköpostiisi. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

    Tilaan uutiskirjeen ja hyväksyn tietojeni käsittelyn kuten tietosuojaselosteessa kuvattu.