[Kari Bottas ja Tikli Loivaranta] Saavumme läntisen Odishan Kandhamalin piirikunnan alueella sijaitsevaan Kutia khond –heimon kylään, jossa meidät otetaan vastaan perinteisten rumpujen soiton säestämänä. Kokoonnumme kylän keskellä olevan puun alle. Läsnä on ehkä neljäsosa kylän 325 asukkaasta – miehiä, naisia ja paljon lapsia.
Kyläläiset kertovat meille perinteisestä kiertokaskiviljelystä, jossa metsästä kasketaan pieni alue, ja siemenet kylvetään tuhkan ravitsemaan maahan muokkaamatta maata. Seuraavana vuonna siirrytään uudelle alueelle, ja edellisen vuoden kaskialueen metsä jää uusiutumaan. Se antaa satoa myös seuraavana vuonna. Muutamassa vuodessa kasvaneesta monimuotoisesta metsästä ei arvaisi, että se on vain hetki sitten ollut peltoa.
Kutia khondit kertovat, että kaskiviljelyssä on monia metsän suojeluun liittyviä perinteisiä sääntöjä. Ennen kuin metsäalue kasketaan, siihen pyydetään lupa paikalliselta jumalattarelta. Kutia khondien mukaan perinteiset säännöt auttavat metsän suojelussa. Ja näkeehän sen: niiden satojen vuosien aikana kun heimo on täällä asunut, metsä ei ole harventunut. Päinvastoin, se on sukkession ja perinteisen viljelyn ansiosta monimuotoista ja hyvinvoivaa.
Alueella on myös metsähallinnon istutuksia, mutta niihin kyläläiset eivät ole tyytyväisiä. Tiikkipuut eivät ole paikallisten kannalta hyödyllisiä, ja lisäksi näistä istutusmetsistä katoavat sienet, ravinteikkaat villivihannekset ja linnut. Metsähallinto taas ei hyväksy kiertokaskiviljelyä. Mutta jos kiertokaskiviljely katoaa, katoavat monimuotoiset metsät, ja niiden mukana Kutia khondien kestävä, elävä perinne. Ilman alueella työskentelevän Devote Trust –järjestön tiedotustyötä kyläläiset eivät olisi kuulleet, että heillä on oikeus perinteisiin elinkeinoihinsa ja niiden mahdollistaman metsän hallintaan. Siemenpuu on tukenut tätä tiedotustyötä, ymmärtäen myös kaskiviljelyn haitalliset ilmastovaikutukset (ks. Siemenpuun linjaus blogin alla).
Kalahandin piirikunnan alueella puolestaan vierailemme kaskiviljelyä harjoittavassa kylässä, jossa saatiin yhteisömetsäoikeudet vuonna 2018, kymmenen vuotta ensimmäisen hakemuksen teon jälkeen. Tässä auttoi kyläläisten tekemä vetoomus, jonka jälkeen oikeudet saatiin. Nyt kyläläisillä on oikeudet mm. kerätä metsätuotteita ja myydä niitä, oikeudet pyhiin paikkoihin, sekä oikeus suojella ja hallinnoida metsää perinteisin tavoin. Metsäoikeudet esivanhempien maahan ovat kylällä – ja sen tulevilla sukupolvilla – eikä niitä voi myydä eteenpäin. Ennen metsäoikeuksien saamista metsähallinto kiusasi kyläläisiä ja syytti heitä rikkomuksista, mutta oikeuksien saamisen jälkeen kyläläiset ovat saaneet olla rauhassa.
Toisessa Kalahandin kylässä on saatu yhteisömetsäoikeudet sekä oikeudet bambun myyntiin ja kuljetukseen. Kylän metsäoikeudet rekisteröitiin koko Intiassa ensimmäisten joukossa vuonna 2010. Bambua tuotetaan kestävällä rotaatiomenetelmällä, joten sadonkorjuun jälkeen bambu saa uusiutua luonnollisesti, ja satoa korjataan eri alueelta.
Oikeuksien saamisen jälkeen sadonkorjaajat ja kylä ovat saaneet bambun myynnistä hyvät tulot: kylä on kerännyt jo 800 000 rupiaa (yli 10 000 euroa), ja myös sadonkorjaajat ovat saaneet osansa. Kylän omaisuudesta voidaan myöntää lainoja kyläläisille, ja ostaa tarvittavia materiaaleja. Kylän naiset ovat osallistuneet koulutukseen, jossa bambusta tehdään tuotteita myyntiin. Kylällä menee taloudellisesti hyvin: koko kylän 70 perheen piiristä vain 10 nuorta käy kausitöissä muualla. Tätä menestynyttä mallikylää tullaan katsomaan kauempaakin.
Naisten aktiivisuus lisääntynyt
Seba Jagat –järjestön toimistolla tapaamme eri kylien naisryhmien jäseniä. Paikalle on tullut eri kylistä 25 naista. Eläväisen keskustelun aikana kuulemme, että naiset ovat perustaneet mm. metsätuotteiden keräilyyn ja myyntiin erikoistuneita ryhmiä, sekä tuotteita myyvän kaupan Madanpur Rampurin kaupunkiin. Ennen ryhmien perustamista naiset eivät olleet tietoisia oikeuksistaan. Naisryhmien federaatio on auttanut heitä vaatimaan ja saamaan lakimääräisiä oikeuksiaan. Esimerkiksi postikorttivetoomuskampanjan kautta he saivat metsätuotteiden myyntioikeudet.
Nykyisin ryhmät harjoittavat pienimuotoista metsätuotteiden jalostusta ja myyntiä, josta tulot tulevat suoraan naisille, ja pieni osa menee myös naisryhmien federaatiolle käytännön kustannuksia varten. Naiset ovat kaikin tavoin entistä aktiivisempia kylien päätöksenteossa ja oikeuksien vaatimisessa. Aiemmin heitä ei juuri pyydetty kyläneuvoston kokouksiin – nykyisin he osallistuvat, ja tekevät päätöksiä joita ennen tekivät yksin kylien perinteiset johtajat.
Naisten aktiivisuus erityisesti, ja kyläläisten aktiivisuus ylipäätään, on tärkeää valtion palveluiden ja ohjelmien saamiseksi kyliin. Seba Jagat –järjestön johtajan sanoin: jos lapsi ei itke, äiti ei anna maitoa. Äiti Intia ei näytä muistavan kaikkia lapsiaan, sillä tälläkin matkalla kuulimme kyläläisten haasteista: kunnollisten teiden puuttuessa lapset joutuvat kulkemaan kouluun vaarallisesti virtaavien jokien halki. Myös juomavesi otetaan eräässäkin yllämainituista kylistä edelleen joesta, eikä vessoja ole rakennettu lupauksista huolimatta. Adivasit on jätetty oman onnensa nojaan valtion rikkaiden rikastuessa – usein adivasien mailta hankittujen resurssien kustannuksella. Kerroimme, että meillä lännessä Intia näyttäytyy mediassa usein ”digitaalisena Intiana”, nopeasti kehittyvänä ja modernisoituvana maana. ”Digital India” muodostui lentäväksi lausahdukseksi kun vierailimme kylissä, joihin hädin tuskin pääsee autolla, ja puhelin ei kuulu – internetistä puhumattakaan.
Siemenpuun tuella monenlaisia tuloksia
NAA-verkosto on Siemenpuun tuella tehnyt aktiivista kampanjointia Intian länsi-, itä- ja eteläalueiden adivasien oikeuksien puolesta vuosina 2005-2019. Siemenpuun rahallinen hanketuki tulee päätökseensä nyt vuoden 2019 päättyessä. Verkoston jäsenjärjestöjen kanssa pidetyssä kokouksessa reflektoimme, mitä tuki on saanut aikaan. Hankkeissa tavoitetut kyläläiset on saatu tiedostamaan oikeutensa ja heidän maaoikeuksiensa hakua on tuettu mm. kartoittamalla alueita ja tekemällä yhdessä oikeusvaateita. Maaoikeuksien saamista on helpottanut myös viranomaisten suuntaan tiedottaminen ja vetoaminen.
Viimeisimpänä menestystarinana yksi järjestöistä, Disha, kertoi, että vuoden 2018 lopulla kaikki 20 Siemenpuun tukeman hankkeen kattamaa kylää sai yhteisömetsäoikeudet yhteensä 45 000 hehtaarin alueelle. Metsäoikeuksien lisäksi on keskitytty myös metsän hallintaan ja suojeluun oikeuksien saamisen jälkeen. Monessa kylässä on kartoitettu lajistoa biodiversiteettirekistereihin. Lisäksi hankkeet ovat tuoneet kyläläisten ulottuville monia valtion tukia ja oikeuksia. Sekä ympäristönsuojelua että ihmisoikeuksia edistävät yhteisömetsäoikeudet on ollut ohjelman ydin: adivasit ovat saaneet oikeuksia hoitaa metsiään kestävästi, ja samalla jatkaa perinteisiä elinkeinojaan. Tämän elämään vakautta ja tulevaisuuteen turvaa luovan metsäoikeus-ytimen ympärillä on syntynyt monia muita hyviä tuloksia sekä metsien monimuotoisuuden että yhteisöjen toimeentulon kannalta.
Itse verkostoa kiiteltiin myös: se on mahdollistanut järjestöjen välistä oppimista, ja myös kansainvälisiä yhteyksiä. NAAn toiminnan aikana verkosto on vahvistunut. Kokouksessa sytytimme kynttilän Gandhin kuvan eteen. Kuvassa luki: Unity is our strength. Voimakas NAA –verkosto toimii tulevaisuudessakin – ja Siemenpuu-säätiö kulkee sen rinnalla tavalla tai toisella myös jatkossa.
Intian vuonna 2006 voimaan tulleen metsäoikeuslainsäädännön toimeenpano on edelleen vakavasti kesken, jopa perustavanlaatuisesti uhattuna muiden Intian lainsäädännöllisten ja metsäpoliittisten aloitteiden luomista paineista johtuen. Ilman jatkuvaa tukea yhteisöjen työlle etujensa valvomiseksi sekä järjestöjen Intian kansalaisiin, viranomaisiin ja poliittisiin puolueisiin kohdistuvaa tiedotus- ja vaikuttamistoimintaa adivasien oikeus elää metsissä on vakavasti uhattuna. Ilman turvattuja oikeuksia edellytykset adivasien elämäntavan jatkuvuudelle sekä luonnonmetsien säilymiselle tulevaisuudessakin olisivat täysin olemattomat. Toiminta alkuperäiskansojen ja metsien puolesta on toimintaa meidän kaikkien tulevaisuuden puolesta. Siemenpuussa vuosien varrella kertynyt kokemus, asiantuntemus ja verkostot ovat merkittävä resurssi tässä työssä jatkossakin.
Kari Bottas ja Tikli Loivaranta
Kari Bottas on Siemenpuun ohjelmakoordinaattori. Tikli Loivaranta on Turun yliopiston väitöskirjatutkija sekä Siemenpuun hallituksen varajäsen ja Biokulttuuriset oikeudet -teemaryhmän jäsen.
***
Siemenpuun linjaus kaskiviljelyyn liittyvien hankkeiden tukemisesta
(Hyväksytty Siemenpuun hallituksessa 19.3.2015)
Vaikka kiertokaskiviljelyn on monissa tapauksissa todettu ylläpitävän korkeampaa paikallista biodiversiteettiä kuin erilaisten modernien monokulttuurien, siihen liittyvä biomassan polttaminen tuottaa terveyden kannalta haitallisia pienhiukkasia (savua) ja erilaisia ilmastoa lämmittäviä päästöjä (noki, häkä, metaani, otsoni, typpioksiduuli, vapaa vety). Lisäksi erityisesti silloin kun kesantoaika jää lyhyeksi, kaskiviljelyn piirissä olevien maiden puuston ja maaperän hiilivarasto pysyy varsinaisiin metsäalueisiin verrattuna kovin pienenä, joskin se on toki suurempi kuin useimmilla yhden kasvilajin viljelmillä.
Siemenpuu voi tukea kiertokaskiviljelijöiden laillisia ja kansainvälisoikeudellisia oikeuksia omiin elinehtoihinsa – mukaan lukien kaskiviljelyyn alueilla, joiden kaskiviljelystä he ovat eläneet. Siemenpuu ei kuitenkaan tue hankkeita, jotka ajavat kaskiviljelyn piiriin kuuluvien alueiden laajentamista. Vastaavasti Siemenpuu ei myöskään aseta kaskiviljelystä luopumista sitä sivuavan hanketukensa ehdoksi.
Siemenpuu tukee lisäksi kaskiviljelyä koskevaa tutkimusta ja dialogia. Siemenpuu pyrkii myös tukemansa tutkimus-, dialogi- ja hanketoiminnan puitteissa kartoittamaan kaskiviljelyä täydentäviä ja korvaavia maankäyttömuotoja sekä auttamaan adivasiyhteisöjä siirtymään kaskiviljelystä toisentyyppisiin maankäytön muotoihin, mikäli kyseiset yhteisöt itse pyytävät tämänsuuntaista ja muilta osin Siemenpuun tavoitteiden mukaista apua Siemenpuu-säätiöltä.