[Jenni Etelämäki] Toukokuun alussa Helsingissä vierailivat Brasilian kansallisen keräilijäväestön liiton CNS:n edustajat, puheenjohtaja Joaquim Belo ja kansainvälisten suhteiden neuvonantaja Juan Carlos Carrasco. Suomen sosiaalifoorumissa 5.5.2019 järjestetyssä yleisötapahtumassa kuultiin Belon kertomana Amazonian keräilijäväestön näkökulmia ilmastonmuutokseen ja Bolsonaron ajan Brasiliaan. Tilaisuuden tavoitteena oli välittää ajankohtaista tietoa siitä, mitä presidentti Jair Bolsonaron virkaanastuminen ja äärioikeistolaisen ajattelun voimistuminen brasilialaisessa yhteiskunnassa merkitsevät Amazonian keräilijäväestön kannalta sekä ympäristöllisestä näkökulmasta.
Brasilian kansallinen keräilijäväestön liitto CNS (Conselho Nacional das Populações Extrativistas) on perustettu vuonna 1985. Alkuaikoinaan CNS keskittyi puolustamaan eritoten kuminkerääjien oikeuksia, sillä he ovat olleet asemaltaan Amazonian maataloustyöläisistä kaikkein huono-osaisimpia. Myöhemmin CNS:n toiminta on kuitenkin laajentunut merkittävästi ja tätä nykyä se edustaa yhteensä noin 800:aa Amazonian osavaltioissa toimivaa ruohonjuuritason keräilijäorganisaatiota. Paikallisyhteisöillä on käyttö- ja asumisoikeus yli 60 miljoonaan hehtaariin keräilyreservaatteja. Kyseinen ala käsittää noin 13 prosenttia Brasilian Amazoniassa jäljellä olevista sademetsistä. Keräilyreservaatit ja alkuperäiskansojen alueet kattavat yhdessä vajaan kolmanneksen Amazonian metsäalueista.
Vientitulot vai kestävä metsien käyttö?
Tammikuussa 2019 Brasiliassa virkaan astui äärioikeistoa edustava presidentti Jair Bolsonaro. Hänen kannatuksensa on näyttäytynyt erityisen vankkana suurten maa- ja karjataloustoimijoiden sekä kaivosteollisuuden parissa työskentelevien keskuudessa. Bolsonaron poliittisen agendan keskeisimpiin tavoitteisiin on lukeutunut hänen vaalikampanjoinnistaan lähtien ympäristölainsäädännön sekä vähemmistöjen oikeuksien purkaminen. Tarkoituksena on avata Amazonian osavaltioiden alueella sijaitsevia luonnonsuojelualueita sekä keräilijä- ja alkuperäisväestön reservaatteja maataloustuotannon ja kaivosteollisuuden käyttöön. Tukemalla Amazonian luonnonvaroja hyödyntävää yritystoimintaa Brasilian hallinto tavoittelee talouskasvun lisäämistä ja Brasilian aseman voimistamista maailmantalouden kärkitoimijoiden joukossa.
Maataloustuotteet ovat perinteisesti muodostaneet huomattavan suuren osan Brasilian vientituloista. Viime vuosikymmenten ajan soijapavut ja liha ovat pysytelleet viennin vetureina, eikä niiden kansainvälinen kysyntä osoita merkkejä laantumisesta. Viime vuosikymmenten poliittisiin linjauksiin nähden presidentti Bolsonaron suunnitelmat Amazoniassa sijaitsevien suojelualueiden alas ajamisesta ovat kuitenkin tuntuva ja huolestuttava suunnanmuutos. Työväenpuolue PT:n muodostama hallitus teki 2000-vuosikymmenen puolivälistä lähtien määrätietoisesti töitä sen eteen, että sademetsähakkuut saataisiin vähentymään. Ympäristölainsäädäntöä vahvistettiin presidentti Luiz Inácio Lula da Silvan kaudella, mikä tarkoitti Amazonian alueella esimerkiksi kiristyksiä metsähakkuita tukeviin lainajärjestelmiin sekä siirtymistä yhteisöpohjaiseen maanomistajuusmalliin. Metsäkato kääntyi parantuneen hallittavuuden ansiosta laskuun ja tämän seurauksena myös hiilipäästöjä saatiin vähennettyä merkittävästi.
Sademetsäekosysteemien suojelun on todettu olevan turvatuinta, kun maiden hallintaoikeudet on myönnetty keräilijäyhteisöille tai alkuperäisväestölle. Kollektiivinen maanomistajuus on myös CNS:n toiminnan kulmakivi. Koska keräilijäväestön harjoittamat elinkeinot perustuvat metsätuotteiden kestävään keräilyyn, edistää yhteisöpohjainen maanhallintamalli metsien ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Amazonin sademetsäalue kattaa kolmanneksen maailman jäljellä olevista sademetsistä. Alueen merkitys globaalissa hiilen ja veden kierrossa on korvaamaton. Keräilijäreservaateissa asuvien ihmisten järjestäytyminen sekä heidän oikeuksiensa turvaaminen ja elämänlaatunsa kohentaminen ovatkin avainasemassa paitsi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.
Vastakkainasettelu suuryritysten ja ruohonjuuritason toimijoiden välillä näkyy myös Bolsonaron hallinnon suhtautumisessa byrokraattisia toimia kohtaan. Monikansallisten yritysten investointeja ja vapaakauppaa pyritään edistämään karsimalla niiden toiminnan hidasteena olevia byrokraattisia portaita. Samanaikaisesti kansalaisjärjestöjen olemassaolosta tehdään hankalaa. CNS:n kaltaisten, kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön pitkälti nojaavien toimijoiden taakka on Joaquim Belon mukaan muodostumassa monella tapaa kohtuuttomaksi. Monimutkaiset korkojärjestelmät ja muut takautuvat vaateet ajavat ruohonjuuritason järjestötoimijoita ahdinkoon. Vaikka niitä ei suoranaisesti olla pyyhkimässä pois kartalta, ollaan niiden toiminnan edellytyksiä rajoittamassa niin rankalla kädellä, että osan kohdalla toiminnan jatkuminen on todellakin vaakalaudalla.
Koulutusleikkaukset iskevät Amazonialle
Sademetsien ja järjestötoiminnan tulevaisuudennäkymien ohella Belo nosti puheissaan esiin valtionjohdon kaavailemat laajamittaiset koulutusleikkaukset, jotka huolestuttavat Amazonian keräilijäväestöä. Opetusministeriön tuoreessa toukokuisessa tiedonannossa esitetään 30 prosentin suuruisia leikkauksia julkisen koulutuksen budjettiin. Brasilian julkisissa kouluissa on nykyiselläänkin usein puutteita niin koulujen yleisessä kunnossa, varustetasossa kuin myös itse opetuksessa. Eriarvoiset lähtöasetelmat peruskoulutuksessa ovat suoraan yhteydessä myöhempiin kouluttautumismahdollisuuksiin.
Keräilijäreservaateissa aikaansaadut asukkaiden elämänlaatua kohentavat toimenpiteet ja hankinnat ovat huomattavassa määrin tulosta nimenomaan siitä, että yhteisöissä asuu tasokkaan koulutuksen saaneita nuoria aikuisia. Keräilijäyhteisöissä olemassa olevan ammattitaidon avulla on voitu esimerkiksi luoda puitteet asianmukaiselle sanitaatiojärjestelmälle. Samoin terveydenhuollon laatua ja kattavuutta on pystytty parantamaan. Tämän suuntaisten edistysaskelten myötä tautien levinneisyys on saatu monilla seuduilla laskemaan merkittävästi. Puhtaan veden saanti on Belon mukaan keskeisesti riippuvaista siitä, että keräilijäyhteisöissä asuu korkeakoulutuksen saaneita ihmisiä.
Brasilian Amazonian keräilijäreservaattien alueella tyypillinen ongelma on se, että lapset joutuvat matkustamaan kauas päästäkseen opetuksen piiriin. Matkoihin kuluvat pitkät ajat vaikeuttavat mukanaoloa yhteisön arjessa. Onkin ristiriitaista, että yhtäältä opiskelu on välttämätöntä keräilijäyhteisön parempien tulevaisuudenkuvien kannalta ja toisaalta opintojen edellyttämä poissaolo hidastaa lasten ja nuorten omaksumista keräilijäelinkeinojen harjoittamiseen liittyviä käytänteitä koskien. Puute paikallisista kouluista aiheuttaa lisäksi esteitä sille, että yhteisö pääsisi hyötymään tuoreista opeista jo lyhyellä aikavälillä.
Brasilian koulutusjärjestelmään suunnattu tuntuva karsiminen tarkoittaa köyhemmistä oloista tuleville entistäkin vaikeampaa tietä laadukkaan koulutuksen pariin. Vaikka presidentti Lulan hallintokaudella nähtiin huomattavia parannuksia koulutuksen saavutettavuuden saralla, on Brasilian etnisillä vähemmistöillä usein edelleenkin heikot mahdollisuudet hakeutua opiskelemaan arvostetumpiin yliopistoihin. Suunniteltujen budjettileikkausten myötä on odotettavissa, että esimerkiksi apurahojen myöntäminen korkeakoulutukseen on vastedes entistäkin harvinaisempaa. Kouluverkoston supistaminen olemassa olevasta ei myöskään tule tarjoamaan helpotusta julkiseen peruskoulutukseen liittyvissä ongelmakohdissa.
Presidentti Bolsonaron pyhittäytyminen markkinatalouden edistämiselle sekä äärioikeistolaisen ideologian aseman vahvistamiselle nakertaa monin tavoin pohjaa Brasiliassa aiempien vuosikymmenten aikana tehdyltä ympäristönsuojelutyöltä sekä sosiokulttuurista moninaisuutta tukevilta säädöksiltä. Bolsonaron ajamien poliittisten linjausten toteutuminen tarkoittaisi sademetsäekosysteemien ja ihmisoikeustyön näkökulmasta käytännössä usean vuosikymmenen verran takapakkia.
Joaquim Belon puheissa nousi esiin, kuinka huonosti keräilytuotteiden kaupankäynnin taloudellinen painoarvo tunnetaan Amazonian ulkopuolella. Keräilytuotteista erityismaininnan ansaitsee acai-marja, jonka liiketoiminnan ympärillä on olemassa tuhansittain yrityksiä jo yksistään brasilialaisessa Parán osavaltiossa. Paitsi että acai-marjalla on Parássa erityisen vahva sosiokulttuurinen ja ravitsemuksellinen sija, sen keräilyyn ja kaupankäyntiin linkittynyt toiminta on lisäksi kaikkein työllistävin yksittäinen elinkeino. Institutionaalisen ja kansainvälisen tietoisuuden lisääminen koskien Amazonian alueen keräilytuotteisiin perustuvia elinkeinoja olisikin ensiarvoisen tärkeää. Keräilytuotteiden taloudellisten, ekologisten ja sosiokulttuuristen vaikutusten tunnettavuuden kasvattaminen olisi merkittävä askel kohti keräilijäväestön kohtaaman väheksynnän ja toisinaan jopa vihamielisen kohtelun vähentämistä.
Koska Brasilian maataloussektorilla on varsin voimakkaat taloudelliset kytkökset kansainväliseen kysyntään, ovat erityisesti lihateollisuuden tuotantoketjua koskevat kulutusvalinnat ydinasemassa siinä, millaiset poliittiset linjaukset saavat Brasiliassa taakseen kannatusta. Oleellista on kiinnittää huomiota paitsi kuluttajan ja yritysten valinnoissa myös lainsäädännön tasolla siihen, millaisista alkuperistä kansainvälisen kaupankäynnin keskeiset tuotteet kuten soija hankitaan. Belo painottaa kansainvälisen painostuksen olevan näinä aikoina korostuneen tärkeää, jotta suojelutyötä Amazonialla on mahdollista jatkaa. Kansainvälisen tiedeyhteisön taholta tuleva puolustus on myös olennaisella sijalla, jotta yhteiskunnallisten ja ympäristöasioiden sekä talouden tilan yhteennivoutuneisuus pysyy esillä politiikanteossa.
Monet Brasilian Amazoniaan liittyvät tulevaisuuden kannalta oleelliset kysymykset ovat tällä hetkellä vielä avoimia. Keskustelun ylläpitäminen ja vuorovaikutuksellinen yhteistyö eri aluetasoilla toimivien tahojen kesken on avainasemassa, jotta voidaan saada aikaan kestäviä ratkaisuja. Brasilian Amazonian ilmastollinen merkitys ja luonnon monimuotoisuus ovat globaalisti tarkasteltuna mittaamattoman arvokkaita. Amazonian aluetta koskeva päätöksenteko edellyttää sitä, että uusia linjauksia tehtäessä ymmärretään ja otetaan huomioon monisäikeiset yhteydet taloudellisten, ekologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden välillä.
Jenni Etelämäki
Kirjoittaja opiskelee Alue- ja kulttuurintutkimusta Helsingin yliopistossa ja on Siemenpuun hallituksen jäsen
***
Katso Noora Ojalan kuvia Encontro Chico Mendes -tapahtumasta Amazonialta viime joulukuulta Siemenpuun blogista ja Flickr-albumista.
Siemenpuu teki toukokuussa 2019 uuden 50 000 euron rahoitustukipäätöksen CNS:n uudelle vaikuttamistyöhankkeelle. Siemenpuu ottaa vastaan lahjoituksia CNS-hanketta ja muita etelän järjestöjen ympäristöhankkeita varten, katso lisätietoja Lahjoita-sivultamme!