Metsä

Oikeudet metsiin ja metsän moninaisiin merkityksiin

Metsäkato on edelleen yksi merkittävimmistä globaaleista ja paikallisista ympäristöongelmista. Metsien mukana katoaa eliölajeja, maisemia, luonnonympäristöjä ja maailman keuhkot. Varsinkin Etelässä hakkuut uhkaavat luonnon ohella myös ihmisten elämänmuotoja ja kulttuureja. Kaikkein nopeimmin metsäkato etenee Indonesiassa. Esitetyt luvut vaihtelevat, mutta katoavaa metsää saattaa olla jopa miljoona hehtaaria vuodessa.  

Metsäyhteisöjen kamppailussa metsiensä puolesta kyse ei ole vain luontoarvoista, vaan oikeuksista elinkeinoon, elämäntapaan ja kulttuuriin. Ahtaalle ajettujen metsäyhteisöjen ongelmat eivät ole marginaalisia. Esimerkiksi Laosissa väestön enemmistö elää edelleen pitkälti omavaraistaloudessa, jossa metsillä ja sen tuotteilla on keskeinen osa. Intiassa metsistä elävät alkuperäiskansat eli adivasit ovat vähemmistö, mutta eivät mikään pieni ryhmä: metsäkysymys koskettaa noin 90 miljoonaa adivasia. Indonesiassa 80–95 miljoonan ihmisen elämä on suoraan metsiin sidoksissa. 

Metsäyhteisöt joutuvat usein ongelmallisella tavalla syyllistetyiksi metsien katoamisesta. Esimerkiksi kiertoviljelijät Intian ja Kaakkois-Aasian vuoristoseudulla on leimattu metsien tuhoajiksi, vaikka usein ne ovat joutuneet ahtaalle ja pakotetut muuttamaan maankäyttöään kestämättömämmäksi teollisten plantaasien ja laajojen metsähakkuiden puristuksessa.

Siemenpuu toimii ympäristöllisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisten metsänkäyttötapojen puolesta. Samalla olennaiseksi nousee alkuperäiskansojen ja muiden metsäyhteisöjen työn tukeminen.

Syrjäyttävät plantaasit

Metsiä hakataan muun muassa raaka-aineiden tuottamiseksi, viljelyalan hankkimiseksi ja erilaisten kehityshankkeiden tieltä. Brasiliassa metsien tuhon takana ovat erityisesti soijantuotanto, karjanlaidunmaat ja biopolttoaineet. Merkittävä ongelma tällä hetkellä ovat teolliset puuplantaasit. Kambodzhassa ja Laosissa metsiä syrjäyttävät kiinalaisten ja vietnamilaisten kumipuuplantaasit, joiden tuotteille on kova kysyntä Kiinan autoteollisuudessa. Indonesiassa luonnonmetsää tuhoavat kaivokset sekä sellupuu- ja öljypalmuplantaasit.  Vuosien 1990 ja 2010 välillä öljypalmuplantaasien määrä kasvoi noin 600 prosenttia. Tällä hetkellä öljypalmun viljelyala on Indonesiassa noin 8 miljoonaa hehtaaria. Indonesiassa sijaitsevat ainakin puolet maailman suosademetsistä, joiden turpeeseen on varastoitunut valtavasti hiiltä, jopa noin viisi prosenttia kaikista maanpäällisistä hiiliesiintymistä. Erityisesti juuri suosademetsien raivaaminen öljypalmu- ja selluviljelmien tieltä nostavat Indonesian kasvihuonekaasupäästöt maailman kolmanneksi suurimmiksi.

Puuplantaasit syrjäyttävät metsien lisäksi myös muita ekosysteemejä, kuten ruohoaroja sekä laidun- ja viljelymaata. Esimerkiksi Uruguayssa teollista metsää on istutettu aroille ja karjalaitumille paikallisten ihmisten vastustuksesta huolimatta. Useissa Etelä-Amerikan maissa plantaasit ovat tuoneet mukanaan uusia ympäristöongelmia sekä vinouttaneet jo ennestään epäoikeudenmukaista maanomistusjärjestelmää.

Plantaasit aiheuttavat monenlaisia konflikteja. Paikoin yhteisöt ovat tehneet sopimuksia yritysten kanssa paikallisviranomaisten painostuksen alla tai ymmärtämättä sopimusten sisältöä. Toisissa tapauksissa yritykset vetoavat keskus- tai paikallishallinnolta saamaansa lupaan, kun taas yhteisöt vaativat omina pitämiään maita takaisin.

Metsät ja kehitysyhteistyö

Metsiin liittyvä kehitysyhteistyö on aiempina vuosikymmeninä edistänyt kehitystä, joka monien mielestä on tuonut pikemminkin uusia ongelmia kuin ratkaisuja. Kehitysrahoilla toteutetut suurmetsityshankkeet ovat usein vähentäneet luonnon monimuotoisuutta, edistäneet köyhyyttä ja eriarvoistumista sekä synnyttäneet maanomistus- ja käyttökiistoja.  Nykyisin metsiin liittyvässä kehitysyhteistyössä on aiemmista virheistä opittu ainakin ohjelmatekstien tasolla. Käytännössä uusissa hankkeissa pyritään yhdistämään useita eri suuntiin vetäviä tavoitteita: kasvattaa metsistä saatavia myyntituloja, kehittää metsänhoidosta kestävämpää ja hyödyttää sekä voimaannuttaa paikallisia, pitkälti omavaraistaloudessa aiemmin eläneitä yhteisöjä.

Kestävän ja oikeudenmukaisen metsänhallinnan sekä rahatalouden logiikan yhdistäminen on vähintäänkin kunnianhimoista valtioissa, joissa eliitti on tottunut ansaitsemaan merkittävimmät tulonsa laillisista ja laittomista metsähakkuista. Usein samoissa maissa metsäpolitiikkaa käytetään paikallisyhteisöjen kontrolloinnin välineenä. Tällöin on mielekkäämpää pyrkiä vahvistamaan paikallisten yhteisöjen asemaa ja oikeuksia kuin pyrkiä kumppanuuteen korruptoituneen ja häikäilemättömästi valtaa käyttävän valtioeliitin kanssa.

Useissa Etelän maissa hallituksella, kansainvälisillä rahoittajilla ja isoilla ympäristöjärjestöillä on jokaisella omat intressinsä ja omanlaisensa resepti metsien suojelemiseksi. Maissa, joissa hallinto ei toimi johdonmukaisesti eikä noudata lainsäädäntöä, päätökset metsien kohtalosta eivät yleensä johda mihinkään tuntuviin tuloksiin. Esimerkiksi Indonesiassa ja maan suosademetsien kohdalla konkreettisimmat ja lupaavimmat tulokset on saatu paikallisten asukkaiden tekemästä suojelutyöstä, etenkin silloin kun he ovat löytäneet itselleen liittolaisia kansalliselta ja kansainväliseltä tasolta.

Yhteisömetsät ja omavaraisuus

Kenellä on oikeus metsään? Suomalaisille itsestään selvät jokamiehen oikeudet eivät ole maailman enemmistön todellisuutta.  Esimerkiksi Intian vuoden 2006 metsälaki, jossa annetaan metsäyhteisöille oikeus kerätä valtion metsistä erilaisia metsätuotteita, on pitkän taistelun tulos ja lain täytäntöönpanoon liittyvät kamppailut jatkuvat edelleenkin.

Yhteisömetsät ja metsäoikeuksien takaaminen yhteisöille ovat osoittautuneet yhdeksi tehokkaimmista tavoista parantaa metsien käyttöä ja vähentää metsäkatoa Etelässä. Avain kestävään metsätyöhön on paikanpäällä suunniteltujen sekä paikallisiin arvoihin ja tarpeisiin perustuvien hankkeiden tukeminen.

Metsien määrittelyn tulisi perustua paikalliseen monimuotoiseen todellisuuteen, eikä esimerkiksi suomalaisiin mielikuviin hyvistä ja tehokkaista ”metsistä”. On vahvistettava ja tuettava prosesseja, joissa paikallisyhteisöjen luontoa kestävästi hyödyntävät elämäntavat voivat muodostaa kestävän kulutuksen ja luonnonvarojen ekologisen hyödyntämisen mallin. Omavaraisuuteen kannustaminen voi olla avain kestävään kehitykseen eikä este kehityksen tiellä.

Metsäongelmien ratkaisu ei löydy vain Etelästä, eikä paikallisyhteisöjen tekemällä suojelutyöllä voida pysäyttää metsäkatoa, jollei sen alkusyihin kyetä puuttumaan. Keskiöön tulisi nostaa entistä enemmän massiivinen globaali investointivirta trooppisen puun hakkuisiin, teollisiin plantaaseihin ja kaivoksiin. Korkean kulutuksen maissa pitäisi saada trooppisen puutavaran (huonekalut, puutarhakalusteet jne.), paperin, halvan lihan ja rehun sekä ongelmallisten biopolttoaineiden, kuten palmuöljyn, kysyntä kuriin.

Siemenpuun kumppaneitten työstä, kampanjoista ja tarinoista välittyy metsäkäsitysten kirjo sekä metsien suojelun ja metsäoikeuksien puolustamisen moneus. Metsät tarkoittavat muutakin kuin laskettavissa olevia hyötyjä. Kumppaniemme työssä ei usein olekaan kyse ainoastaan oikeudesta metsiin, vaan myös oikeudesta metsän moninaisiin merkityksiin ja mahdollisuuksiin ylläpitää tai luoda kestävä suhde metsiin. Tämä merkitysten moneuden ja yhteismitattomuuden ymmärtäminen voisi avata horisonttiamme uudenlaisille ja kestävämmille tavoille ymmärtää ja kokea metsä myös täällä Pohjoisessa.

Mira Käkönen, Anu Lounela, Otto Miettinen

Hankkeessa edistetään metsä- ja maankäyttölakien toimeenpanoa keräämällä todistusaineistoa turve- ja metsäpaloista, laittomista hakkuista ja maankäyttörikkomuksista, seuraamalla oikeudenkäyntejä, välittämällä tietoa tapauksista, kampanjoimalla ja kouluttamalla juridisia tarkkailijoita.

Hankkeessa toteutetaan aloitustyöpaja kahden mukana olevan paikallisyhteisön kanssa, kehitetään SDI:n olemassaolevia maankartoitusoppaita, kartoitetaan yhteisöjen maankäyttöä ja luonnonvaroja, dokumentoidaan yhteisöjen maankäytön normeja, kehitetään yhteisöjen tietoisuutta siitä miten toimia maanhankinnasta kiinnostuneiden investoijien suhteen, tuotetaan viestintämateriaalia ja radio-ohjelmia teemasta, analysoidaan hankkeen opit ja jaetaan ne kansallisten sekä kansainvälisten päättäjien kanssa.

Hankkeessa valtavirtaistetaan Chepkitalen ogiekien yhteisösäännöstöt paikallisten koulujen opetuksessa tuottamalla oppimateriaalia niihin liittyen. Maakuntatasolla neuvotellaan maakuntahallituksen kanssa, jotta se antaisi yhteisösäännöstölle lainvoimaisen statuksen. Sitä varten palkataan juristi laatimaan lakiluonnos. Kansallisella tasolla tehdään selvitys siitä, missä määrin Kenia on toimeenpannut YK:n biodiversiteettisopimusta, erityisesti sen artikloja 8j ja 10c.

Hankkeessa CNS i) osallistuu Amazonian keräilijäväestöä koskevan yhteiskuntapolitiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen neuvottelemalla kansallisen hallituksen kanssa tai kritisoimalla sen linjaa, jotta ohjelmat todella saavuttaisivat paikallisyhteisöt, ii) tekee yhteistyötä kansallisen parlamentin kanssa tärkeimpien Amazonian aluetta koskevien lakien sekä asetusten säätämisessä ja iii) tukee CNS:n osavaltiotason organisaatioiden vaatimusten esittämistä osavaltioiden hallituksille sekä kansalliselle hallitukselle.

Hankkeessa tuettiin alkuperäiskansojen järjestöjä ja muita paikallisyhteisöjen kanssa toimivia järjestöjä viidessä vähiten kehittyneessä ja Afrikan maassa (Ghana, Kenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Nepal ja Tansania) toteuttamaan osallistava kartoitus alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen biokulttuuristen lähestymistapojen ja biodiversiteetin suojelun sekä ennallistamisen aloitteiden kestävyydestä. Lisäksi järjestettiin kapasiteetin kehittämistapahtumia Community Conservation Resilience Initiativen (CCRI) kehittämässä osallistavan kartoituksen menetelmässä.

Chepkitale Indigenous People Development Project (CIPDP)

CIPDP on Chepkitalen ogiekien vuonna 2003 rekisteröity kenialainen kansalaisjärjestö. Sen tavoitteena on varmistaa Chepkitalen ogiekien oikeuksien toteutuminen. Pääpaino on maaoikeuksissa, sillä ogiekien häätö heidän perinteiseltä asuinalueeltaan on johtanut myös elinkeinojen, kulttuurin ja metsien kärsimiseen. CIPDP:n vaikuttamistyö perustuu Kenian vuonna 2010 voimaan tulleeseen perustuslakiin, jossa tunnustetaan marginalisoitujen yhteisöjen oikeudet. CIPDP:n työ on viime vuosina keskittynyt seuraaviin prosesseihin: i) Mt.

Green Camel Bell (GCB)

Green Camel Bell (GCB) on vuonna 2004 Länsi-Kiinan ympäristön suojelemiseksi ja ekosysteemin vahvistamiseksi perustettu järjestö, joka toimii tilijärjestönä Siemenpuun tukemaa hanketta toteuttavalle China Environmental Paper Networkille (CEPN). GCB on perustamisestaan lähtien toiminut aktiivisesti ympäristökriisien hallinnassa, julkisessa ympäristökasvatuksessa, ympäristötoiminnan edistämisessä kouluissa, ympäristöalan vapaaehtoisten kouluttamisessa ym. erityisesti kotiprovinssissaan Gansussa.

Development Education for Village to Option for Talent Environment (Devote Trust)

Devote Trust on Tumudibandhin syrjäisen metsäalueen paikallisten adivasien perustama järjestö, joka työskentelee 20 heimokylän alueella Kandhamalissa, Länsi Orissassa. Se on toiminut vuodesta 2002 alkaen heimojen ja muiden alaspoljettujen nostamiseksi paikallisen väestön tarpeiden ja tuen pohjalta rakentaakseen oikeudenmukaisen, kestävän, kollektiivisen ja osallistuvan yhteiskunnan. Järjestö on paikallisten adivasi-naisten ja nuorten johtama. Sen vetäjä, nuori juristi, Ms Sabitri Patra on vieraillut Suomessa keväällä 2013.

Focus on the Global South

Focus on the Global South on toiminut vuodesta 1995 ja sen päämääränä on työskennellä yhdessä globaalin etelän kanssa uusliberalismin, militarismin ja yhtiövetoisen globalisaation haastamiseksi, kehittäen samalla oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia vaihtoehtoja. Focus, jolla on toimistot Bangkokissa, Delhissä ja Manilassa, toimii pääasiassa kaakkois-ja etelä-aasialaisten yhteiskunnallisten liikkeiden kanssa.

Society for Direct Initiative for Social and Health Action (DISHA)

Society for Direct Initiative for Social and Health Action (DISHA) on vuonna 1995 perustettu kolkatalainen järjestö, joka on erikoistunut ympäristö-, terveys- ja ihmisoikeuskysymyksiin. Järjestöllä on kokemusta erityisesti kampanjoinnista ja vaikuttamistyöstä jäte- ja kemikaalikysymyksissä, joiden osalta sillä on myös aktiivisia kansainvälisiä verkostoja (IPEN ja GAIA). DISHA toimii Länsi-Bengalin rannikkoalueen kalastaja-, metsä- ym. paikallisyhteisöjen oikeuksien hyväksi mm. saastuttavaa teollisuutta ja ympäristön kaupallistamista vastaan.

Global Forest Coalition (GFC)

Global Forest Coalition (GFC) on 66 kansalaisjärjestön ja alkuperäiskansaorganisaation 45 maahan ulottuva kansainvälinen koalitio. GFC perustettiin vuonna 2000 yhteensä 19 eripuolilla maailmaa toimivien kansalaisjärjestöjen ja alkuperäiskansaorganisaatioiden toimesta. GFC on vuonna 1995 perustetun NGO Forest Working Groupin manttelinperijä.

Conselho Nacional Das Populações Extrativistas (CNS)

Conselho Nacional das Populações Extrativistas (CNS) on vuonna 1985 perustettu, alun perin kuminkerääjien oikeuksien puolustamiseen keskittynyt kansanliike (aikaisemmalta käytti nimeä Conselho Nacional dos Seringueiros). Kuminkerääjät ovat olleet Brasilian Amazonian huonompiosaisin maataloustyöläisten joukko. Sittemmin CNS on laajentunut puolustamaan myös muiden Brasilian Amazonian keräilijäyhteisöjen asemaa.

Sakbe, Comunicación Y Defensa Para El Cambio, Ac

SAKBE on verrattain pieni ja nuori järjestö, se on perustettu vuonna 2011. Toimintaa järjestöllä on ollut kuitenkin jo vuodesta 2007. SAKBE:n perustajia ovat kaksi ympäristöön ja yhteiskunnalliseen kehitykseen erikoistunutta toimijaa ja yksi ympäristöön ja ihmisoikeuksiin erikoistunut asianajaja. SAKBE:n tavoitteena on avustaa haavoittuvia yhteisöjä niiden taistelussa oikeuksiensa toteutumisen puolesta.

Bajkul Gram Bharati (BGB)

Bajkul Gram Bharati (BGB) perustettiin gandhilaisen ideologian inspiroimien nuorten toimesta vuonna 1990. BGB toimii Länsi-Bengalissa muun muassa maaseudun naisten, maanomistuskysymysten sekä metsäoikeuksien parissa sekä puolustaa perinteistä kyläkulttuuria. 

Paribartan

Paribartan on NAA-verkoston jäsenjärjestö. Paribartanin voimakaksikon muodostavat Subhransu Swain ja Sudhansu Mohan. He ovat sosiaalityön ammattilaisia ja tapasivat toisensa opiskeluaikoinaan yliopistolla. Paribartanilla on yhteensä 14 työntekijää, joista suurin osa on kylätyöntekijöitä, joista jokaisella on vastuullaan tietty määrä kyliä. Paribartan toimii 60 kylässä Pallaharassa, Orissassa aktivoiden kylien naisryhmiä yhteisömetsänhoitoon, pienmetsätuotteiden ja yrttien tuotantoon, metsäoikeuskampanjointiin sekä luonnonmukaiseen viljelyyn.

Sivut

Tilanne, johon kaikkien ympäristökehitysyhteistyötä tekevien tulisi ajautua

29.11.2017

[Anna Jaurimaa] Seisoin parinkymmenhenkisen yleisön edessä sormet silmien ympärillä kuin silmälaseina. Olin kokoushuoneessa Pekanbarussa Sumatran saarella. Tämä ei näyttänyt viisaalta, mutta tähän tilanteeseen oli päädytty mielestäni perustelluista syistä, jotka kerron teille nyt.

Kestävää metsiensuojelua kyläneuvostojen tuella – vaiko puuplantaaseja ja pakkosiirtoja?

20.12.2016

[Tanja Seppänen] Saavumme Jurakhamanin kylään, jossa on juuri alkanut uskonnollinen Kartik Purnima -festivaali. Ihmiset ovat asettautuneet alttareiden eteen pihoillaan ja valmistautuvat nyt ensimmäisiin seremonioihin. Tulevien päivien aikana kyläläiset omistautuvat muun muassa pyhälle puulle tulsille. Paikalliset perinneparantajat käyttävät tulsia lääkeyrttinä monenlaisten vaivojen hoitoon.

Siemenpuu tukee mangroven suojelua Sulawesilla

1.11.2016

[Toni Haapanen] Maisema Siduwongen kylässä Tomininlahden pohjoisrannalla Indonesiassa näyttää lohduttomalta. Kyläläiset kertovat, että ennen alue oli kokonaan mangrovemetsän peittämää. Nyt alueella on lähinnä vain matalia kalankasvatusaltaita, pystyyn kuollutta mangrovea ja muutama talo. Useiden hehtaarien kokoisissa altaissa viljellään maitokalaa ja katkarapuja. Maitokalaa viedään satojen kilometrien päähän Etelä-Sulawesille. Katkaravuista osa menee ulkomaan vientiin. Viimeisen 15 vuoden aikana Siduwongen mangrovemetsää on laajalti ojitettu, jolloin se kuivuu.