Metsä

Oikeudet metsiin ja metsän moninaisiin merkityksiin

Metsäkato on edelleen yksi merkittävimmistä globaaleista ja paikallisista ympäristöongelmista. Metsien mukana katoaa eliölajeja, maisemia, luonnonympäristöjä ja maailman keuhkot. Varsinkin Etelässä hakkuut uhkaavat luonnon ohella myös ihmisten elämänmuotoja ja kulttuureja. Kaikkein nopeimmin metsäkato etenee Indonesiassa. Esitetyt luvut vaihtelevat, mutta katoavaa metsää saattaa olla jopa miljoona hehtaaria vuodessa.  

Metsäyhteisöjen kamppailussa metsiensä puolesta kyse ei ole vain luontoarvoista, vaan oikeuksista elinkeinoon, elämäntapaan ja kulttuuriin. Ahtaalle ajettujen metsäyhteisöjen ongelmat eivät ole marginaalisia. Esimerkiksi Laosissa väestön enemmistö elää edelleen pitkälti omavaraistaloudessa, jossa metsillä ja sen tuotteilla on keskeinen osa. Intiassa metsistä elävät alkuperäiskansat eli adivasit ovat vähemmistö, mutta eivät mikään pieni ryhmä: metsäkysymys koskettaa noin 90 miljoonaa adivasia. Indonesiassa 80–95 miljoonan ihmisen elämä on suoraan metsiin sidoksissa. 

Metsäyhteisöt joutuvat usein ongelmallisella tavalla syyllistetyiksi metsien katoamisesta. Esimerkiksi kiertoviljelijät Intian ja Kaakkois-Aasian vuoristoseudulla on leimattu metsien tuhoajiksi, vaikka usein ne ovat joutuneet ahtaalle ja pakotetut muuttamaan maankäyttöään kestämättömämmäksi teollisten plantaasien ja laajojen metsähakkuiden puristuksessa.

Siemenpuu toimii ympäristöllisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisten metsänkäyttötapojen puolesta. Samalla olennaiseksi nousee alkuperäiskansojen ja muiden metsäyhteisöjen työn tukeminen.

Syrjäyttävät plantaasit

Metsiä hakataan muun muassa raaka-aineiden tuottamiseksi, viljelyalan hankkimiseksi ja erilaisten kehityshankkeiden tieltä. Brasiliassa metsien tuhon takana ovat erityisesti soijantuotanto, karjanlaidunmaat ja biopolttoaineet. Merkittävä ongelma tällä hetkellä ovat teolliset puuplantaasit. Kambodzhassa ja Laosissa metsiä syrjäyttävät kiinalaisten ja vietnamilaisten kumipuuplantaasit, joiden tuotteille on kova kysyntä Kiinan autoteollisuudessa. Indonesiassa luonnonmetsää tuhoavat kaivokset sekä sellupuu- ja öljypalmuplantaasit.  Vuosien 1990 ja 2010 välillä öljypalmuplantaasien määrä kasvoi noin 600 prosenttia. Tällä hetkellä öljypalmun viljelyala on Indonesiassa noin 8 miljoonaa hehtaaria. Indonesiassa sijaitsevat ainakin puolet maailman suosademetsistä, joiden turpeeseen on varastoitunut valtavasti hiiltä, jopa noin viisi prosenttia kaikista maanpäällisistä hiiliesiintymistä. Erityisesti juuri suosademetsien raivaaminen öljypalmu- ja selluviljelmien tieltä nostavat Indonesian kasvihuonekaasupäästöt maailman kolmanneksi suurimmiksi.

Puuplantaasit syrjäyttävät metsien lisäksi myös muita ekosysteemejä, kuten ruohoaroja sekä laidun- ja viljelymaata. Esimerkiksi Uruguayssa teollista metsää on istutettu aroille ja karjalaitumille paikallisten ihmisten vastustuksesta huolimatta. Useissa Etelä-Amerikan maissa plantaasit ovat tuoneet mukanaan uusia ympäristöongelmia sekä vinouttaneet jo ennestään epäoikeudenmukaista maanomistusjärjestelmää.

Plantaasit aiheuttavat monenlaisia konflikteja. Paikoin yhteisöt ovat tehneet sopimuksia yritysten kanssa paikallisviranomaisten painostuksen alla tai ymmärtämättä sopimusten sisältöä. Toisissa tapauksissa yritykset vetoavat keskus- tai paikallishallinnolta saamaansa lupaan, kun taas yhteisöt vaativat omina pitämiään maita takaisin.

Metsät ja kehitysyhteistyö

Metsiin liittyvä kehitysyhteistyö on aiempina vuosikymmeninä edistänyt kehitystä, joka monien mielestä on tuonut pikemminkin uusia ongelmia kuin ratkaisuja. Kehitysrahoilla toteutetut suurmetsityshankkeet ovat usein vähentäneet luonnon monimuotoisuutta, edistäneet köyhyyttä ja eriarvoistumista sekä synnyttäneet maanomistus- ja käyttökiistoja.  Nykyisin metsiin liittyvässä kehitysyhteistyössä on aiemmista virheistä opittu ainakin ohjelmatekstien tasolla. Käytännössä uusissa hankkeissa pyritään yhdistämään useita eri suuntiin vetäviä tavoitteita: kasvattaa metsistä saatavia myyntituloja, kehittää metsänhoidosta kestävämpää ja hyödyttää sekä voimaannuttaa paikallisia, pitkälti omavaraistaloudessa aiemmin eläneitä yhteisöjä.

Kestävän ja oikeudenmukaisen metsänhallinnan sekä rahatalouden logiikan yhdistäminen on vähintäänkin kunnianhimoista valtioissa, joissa eliitti on tottunut ansaitsemaan merkittävimmät tulonsa laillisista ja laittomista metsähakkuista. Usein samoissa maissa metsäpolitiikkaa käytetään paikallisyhteisöjen kontrolloinnin välineenä. Tällöin on mielekkäämpää pyrkiä vahvistamaan paikallisten yhteisöjen asemaa ja oikeuksia kuin pyrkiä kumppanuuteen korruptoituneen ja häikäilemättömästi valtaa käyttävän valtioeliitin kanssa.

Useissa Etelän maissa hallituksella, kansainvälisillä rahoittajilla ja isoilla ympäristöjärjestöillä on jokaisella omat intressinsä ja omanlaisensa resepti metsien suojelemiseksi. Maissa, joissa hallinto ei toimi johdonmukaisesti eikä noudata lainsäädäntöä, päätökset metsien kohtalosta eivät yleensä johda mihinkään tuntuviin tuloksiin. Esimerkiksi Indonesiassa ja maan suosademetsien kohdalla konkreettisimmat ja lupaavimmat tulokset on saatu paikallisten asukkaiden tekemästä suojelutyöstä, etenkin silloin kun he ovat löytäneet itselleen liittolaisia kansalliselta ja kansainväliseltä tasolta.

Yhteisömetsät ja omavaraisuus

Kenellä on oikeus metsään? Suomalaisille itsestään selvät jokamiehen oikeudet eivät ole maailman enemmistön todellisuutta.  Esimerkiksi Intian vuoden 2006 metsälaki, jossa annetaan metsäyhteisöille oikeus kerätä valtion metsistä erilaisia metsätuotteita, on pitkän taistelun tulos ja lain täytäntöönpanoon liittyvät kamppailut jatkuvat edelleenkin.

Yhteisömetsät ja metsäoikeuksien takaaminen yhteisöille ovat osoittautuneet yhdeksi tehokkaimmista tavoista parantaa metsien käyttöä ja vähentää metsäkatoa Etelässä. Avain kestävään metsätyöhön on paikanpäällä suunniteltujen sekä paikallisiin arvoihin ja tarpeisiin perustuvien hankkeiden tukeminen.

Metsien määrittelyn tulisi perustua paikalliseen monimuotoiseen todellisuuteen, eikä esimerkiksi suomalaisiin mielikuviin hyvistä ja tehokkaista ”metsistä”. On vahvistettava ja tuettava prosesseja, joissa paikallisyhteisöjen luontoa kestävästi hyödyntävät elämäntavat voivat muodostaa kestävän kulutuksen ja luonnonvarojen ekologisen hyödyntämisen mallin. Omavaraisuuteen kannustaminen voi olla avain kestävään kehitykseen eikä este kehityksen tiellä.

Metsäongelmien ratkaisu ei löydy vain Etelästä, eikä paikallisyhteisöjen tekemällä suojelutyöllä voida pysäyttää metsäkatoa, jollei sen alkusyihin kyetä puuttumaan. Keskiöön tulisi nostaa entistä enemmän massiivinen globaali investointivirta trooppisen puun hakkuisiin, teollisiin plantaaseihin ja kaivoksiin. Korkean kulutuksen maissa pitäisi saada trooppisen puutavaran (huonekalut, puutarhakalusteet jne.), paperin, halvan lihan ja rehun sekä ongelmallisten biopolttoaineiden, kuten palmuöljyn, kysyntä kuriin.

Siemenpuun kumppaneitten työstä, kampanjoista ja tarinoista välittyy metsäkäsitysten kirjo sekä metsien suojelun ja metsäoikeuksien puolustamisen moneus. Metsät tarkoittavat muutakin kuin laskettavissa olevia hyötyjä. Kumppaniemme työssä ei usein olekaan kyse ainoastaan oikeudesta metsiin, vaan myös oikeudesta metsän moninaisiin merkityksiin ja mahdollisuuksiin ylläpitää tai luoda kestävä suhde metsiin. Tämä merkitysten moneuden ja yhteismitattomuuden ymmärtäminen voisi avata horisonttiamme uudenlaisille ja kestävämmille tavoille ymmärtää ja kokea metsä myös täällä Pohjoisessa.

Mira Käkönen, Anu Lounela, Otto Miettinen

Hankkeessa edistetään metsä- ja maankäyttölakien toimeenpanoa keräämällä todistusaineistoa turve- ja metsäpaloista, laittomista hakkuista ja maankäyttörikkomuksista, seuraamalla oikeudenkäyntejä, välittämällä tietoa tapauksista, kampanjoimalla ja kouluttamalla juridisia tarkkailijoita.

Hankkeessa toteutetaan aloitustyöpaja kahden mukana olevan paikallisyhteisön kanssa, kehitetään SDI:n olemassaolevia maankartoitusoppaita, kartoitetaan yhteisöjen maankäyttöä ja luonnonvaroja, dokumentoidaan yhteisöjen maankäytön normeja, kehitetään yhteisöjen tietoisuutta siitä miten toimia maanhankinnasta kiinnostuneiden investoijien suhteen, tuotetaan viestintämateriaalia ja radio-ohjelmia teemasta, analysoidaan hankkeen opit ja jaetaan ne kansallisten sekä kansainvälisten päättäjien kanssa.

Hankkeessa valtavirtaistetaan Chepkitalen ogiekien yhteisösäännöstöt paikallisten koulujen opetuksessa tuottamalla oppimateriaalia niihin liittyen. Maakuntatasolla neuvotellaan maakuntahallituksen kanssa, jotta se antaisi yhteisösäännöstölle lainvoimaisen statuksen. Sitä varten palkataan juristi laatimaan lakiluonnos. Kansallisella tasolla tehdään selvitys siitä, missä määrin Kenia on toimeenpannut YK:n biodiversiteettisopimusta, erityisesti sen artikloja 8j ja 10c.

Hankkeessa CNS i) osallistuu Amazonian keräilijäväestöä koskevan yhteiskuntapolitiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen neuvottelemalla kansallisen hallituksen kanssa tai kritisoimalla sen linjaa, jotta ohjelmat todella saavuttaisivat paikallisyhteisöt, ii) tekee yhteistyötä kansallisen parlamentin kanssa tärkeimpien Amazonian aluetta koskevien lakien sekä asetusten säätämisessä ja iii) tukee CNS:n osavaltiotason organisaatioiden vaatimusten esittämistä osavaltioiden hallituksille sekä kansalliselle hallitukselle.

Hankkeessa tuettiin alkuperäiskansojen järjestöjä ja muita paikallisyhteisöjen kanssa toimivia järjestöjä viidessä vähiten kehittyneessä ja Afrikan maassa (Ghana, Kenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Nepal ja Tansania) toteuttamaan osallistava kartoitus alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen biokulttuuristen lähestymistapojen ja biodiversiteetin suojelun sekä ennallistamisen aloitteiden kestävyydestä. Lisäksi järjestettiin kapasiteetin kehittämistapahtumia Community Conservation Resilience Initiativen (CCRI) kehittämässä osallistavan kartoituksen menetelmässä.

Jharkhand Save the Forest Movement (Jarkhand Jangal Bachao Andolan, JJBA)

Jharkhand Save the Forest Movement (Jarkhand Jangal Bachao Andolan, JJBA) on kansanliike, jonka työtä ohjaavat ja toteuttavat yhteisöjensä hyväksi työskentelevät adivasit. Sen tilivastuujärjestönä ('legal holder') toimii BIRSA (Bindrai Institute for Research, Study and Action). JJBA on tullut kuuluisaksi adivasien oman metsänsuojelun kansanliikkeenä. Se toimii Jharkhandin useilla alueilla ja on mm. perustanut 178 metsätuotteita keräävien naisten osuuskuntaa. Työhön palkattavat koordinaattorit ovat adivaseja.

GeaSphere

GeaSphere on eteläisessä Afrikassa toimiva, Etelä-Afrikan Nelspruitissa majaa pitävä teollisten puuplantaasien vastainen verkosto, joka on laajasti verkottunut sekä alueellisesti että kansainvälisesti.  

Asociación de Comunidades Forestales de Petén (ACOFOP)

Asociación de Comunidades Forestales de Petén (ACOFOP) on 1994 perustettu, yhteisömetsätaloutta Peténissä Guatemalassa harjoittavien organisaatioiden yhteistyöjärjestö. Sen jäsenorganisaatiot harjoittavat yhteisömetsätaloutta Maya biosfäärireservaatin monikäyttöalueella valtion myöntämillä metsänhallintaluvilla. Yhteisöjen itsensä harjoittama metsien hallinta vahvistaa niiden omistajuutta alueestaan, ja tukee siten Maya-alueen merkittävimmän metsäisen alueen suojelua.

Mosquitia Asla Takanka (MASTA)

MASTA on vuonna 1976 perustettu ja 1987 rekisteröity miskito-alkuperäiskansan yhteisöperustainen järjestö. Sen tavoitteena on i) vahvistaa Mosquitian autonomiaa ja alueiden hallintaa alkuperäiskansojen toimesta, ii) vaikuttaa kansalliseen päätöksentekoon alkuperäiskansojen historiallisten oikeuksien takaamiseksi ja kansainvälisten sopimusten noudattamiseksi sekä iii) puolustaa miskitojen kollektiivista oikeutta hallita maitaan, alueitaan ja luonnonvarojaan, sekä sen juridista tunnustamista.

Red Mexicana de Organizaciones Campesinas Forestales (Red MOCAF)

Red MOCAF on meksikolaisten yhteisömetsätalousorganisaatioiden vuonna 1994 perustama verkosto. Sen jäsenistö koostuu 45 campesino- ja alkuperäiskansaorganisaatiosta Meksikon eri osavaltioissa. Red MOCAFin tavoitteena on kehittää maaseudun, erityisesti metsäisten alueiden, väestön toimeentuloa kestävällä tavalla. Sen työ koostuu yhteiskuntapolitiikkaan vaikuttamisesta, viestinnästä, kapasiteetin kehittämisestä, hankkeiden edistämisestä sekä jäsenistön edustamisesta muiden toimijoiden suuntaan.

Congreso General Embera Wounaan (CGEW)

Embera Wounaan yleiskokous on kyseisten Panaman alkuperäiskansojen ylin päättävä elin. Se valitsee yhteisön keskuudesta viideksi vuodeksi kerrallaan johtajan ja hallituksen, jotka huolehtivat hallintoalueen asioista. Yleiskokous on sekä perinteinen että lainvoimainen elin, säädetty lailla vuonna 1983. Sen tehtävinä on suojella aluettaan, sen metsiä ja kulttuuria sekä varmistaa alueen toimiva hallinto.

Instituto de Desenvolvimento Sustentável (ELO)

ELO on vuonna 1993 perustettu, Baixo Amazonasin alueen yhteiskunnallisille liikkeille teknistä tukea antava kansalaisjärjestö. Se neuvoo mm. strategisessa suunnittelussa, hanketoteutuksessa, kirjanpidossa ja viestinnässä liikkeitä, jotka haluavat suojella alueen metsiä ja parantaa niissä asuvien ihmisten elämänlaatua. Tällaisia ovat esimerkiksi alkuperäiskansat ja keräilijät. ELO toimii parhaillaan Baixo Amazonasin sosiaalisten liikkeiden verkoston koordinoijana. Verkostoon kuuluu alueen maataloustyöläisten ammattiyhdistysliikkeitä ja keräilijäreservaattien asukasyhdistyksiä.

Asociación Interétnica de Desarrollo de la Selva Peruana (AIDESEP)

AIDESEP on vuonna 1985 rekisteröity Perun Amazonian alueen alkuperäiskansojen järjestö. Sen tavoitteena on voimistaa sekä fyysisesti että juridisesti alueen alkuperäiskansojen territorioita inhimillisen kestävän kehityksen perustan takaamiseksi. Se edistää mallia, jossa inhimillinen kehitys nivoutuu kansojen perinteisiin normeihin ja jota valtio soveltaa virallisena kehityspolitiikkanaan alkuperäiskansojen osalta, antaen niille samalla itsemääräämisoikeuden.

Link-AR Borneo

Link-AR Borneo on perustettu vuonna 2009 ja rekisteröity vuonna 2012. Järjestö syntyi opiskelijoiden, työläisten ja kansalaisaktivistien yhteistyössä heidän osallistuessaan Alliance of West Borneo's People (PRKB) -liikkeen toimintaan liittyen muun muassa maananastuksiin, kriminalisointiin ja häätöihin. Kirjaimet A ja R järjestön nimessä viittavaat vaikuttamiseen (Advocacy) ja tutkimukseen (Research), jotka Link-AR haluaa yhdistää toimintaan. Link-AR:n tavoitteena on edistää maaoikeuksien toteutumista, jotta oikeudenmukaisuus, luonnonsuojelu ja hyvinvointi voisivat toteutua.

Mother Nature

Mother Nature perustettiin helmikuussa 2013 Ta Tay Leun kylässä Kambodžan Koh Kong provinssissa. Järjestö on kampanjoinut onnistuneest alueen metsien laittomia hakkuita vastaan sekä rakentanut laajapohjaista kansanliikettä pysäyttääkseen suunnitellun Chhay Arengin patohankkeen, koska pato vaurioittaisi vakavasti alueen erityislaatuista ekosysteemiä ja loukkaisi paikallisten alkuperäisyhteisöjen ihmistoikeuksia. Mother Naturella ei ole palkattua kokopäiväistä henkilöstöä, vaan se toimii vapaaehtoisvoimin, jotka saavat rahoitusta vain perustarpeisiin.

Sivut

5.11.2015

26.10.2015

Forest fires Indonesia continue to burn on the islands of Sumatra and Borneo, and are on track to release more greenhouse gas emissions than the entire US economy this year. Today, a coalition of Indonesian NGOs today sent an open letter to the government and to international buyers of pulp and paper and palm oil from Indonesia.

15.9.2015

Peter Kitelo on nuori, sanavalmis mies, joka puhuu niin paljon asiaa, että heikompaa hengästyttää. Tapasimme Kitelon Durbanissa, Etelä-Afrikassa, missä hän osallistui Siemenpuu-säätiön kumppanin Global Forest Coalitionin järjestämään yhteisöpohjaisen metsiensuojelun konferenssiin 31.8.-4.9.2015. Kitelo edusti tapaamisessa Chepkitale Indigenous People Development Project (CIPDP) -järjestöä, jonka työtä Siemenpuu myös parhaillaan tukee.

Sivut

Tilanne, johon kaikkien ympäristökehitysyhteistyötä tekevien tulisi ajautua

29.11.2017

[Anna Jaurimaa] Seisoin parinkymmenhenkisen yleisön edessä sormet silmien ympärillä kuin silmälaseina. Olin kokoushuoneessa Pekanbarussa Sumatran saarella. Tämä ei näyttänyt viisaalta, mutta tähän tilanteeseen oli päädytty mielestäni perustelluista syistä, jotka kerron teille nyt.

Kestävää metsiensuojelua kyläneuvostojen tuella – vaiko puuplantaaseja ja pakkosiirtoja?

20.12.2016

[Tanja Seppänen] Saavumme Jurakhamanin kylään, jossa on juuri alkanut uskonnollinen Kartik Purnima -festivaali. Ihmiset ovat asettautuneet alttareiden eteen pihoillaan ja valmistautuvat nyt ensimmäisiin seremonioihin. Tulevien päivien aikana kyläläiset omistautuvat muun muassa pyhälle puulle tulsille. Paikalliset perinneparantajat käyttävät tulsia lääkeyrttinä monenlaisten vaivojen hoitoon.

Siemenpuu tukee mangroven suojelua Sulawesilla

1.11.2016

[Toni Haapanen] Maisema Siduwongen kylässä Tomininlahden pohjoisrannalla Indonesiassa näyttää lohduttomalta. Kyläläiset kertovat, että ennen alue oli kokonaan mangrovemetsän peittämää. Nyt alueella on lähinnä vain matalia kalankasvatusaltaita, pystyyn kuollutta mangrovea ja muutama talo. Useiden hehtaarien kokoisissa altaissa viljellään maitokalaa ja katkarapuja. Maitokalaa viedään satojen kilometrien päähän Etelä-Sulawesille. Katkaravuista osa menee ulkomaan vientiin. Viimeisen 15 vuoden aikana Siduwongen mangrovemetsää on laajalti ojitettu, jolloin se kuivuu.