Matthias F. Larbeindee & Paul M. Kanneh
Liberia Forest Media Watch
Sääntelemätön maatalous, uhanalaisten lajien metsästys ja kestämätön puunkorjuu ovat kuuluneet Salayean ja Gban yhteisömetsien asukkaiden normaaleihin käytäntöihin. Aiemmin Gbassa ja Salayeassa ei varjeltu metsää hyväksikäytöltä. Asukkaat polttivat puuhiiltä, metsästivät villieläimiä ja kaatoivat puita ajattelematta seurauksia itselleen ja tuleville sukupolville.
Salayean ja Gban yhteisöt saivat virallisen luvan omistaa ja hallinnoida metsiään vuosina 2019 ja 2011, ja ovat siitä lähtien olleet laillistettuja metsäyhteisöjä. Aiempi elämäntapa jatkui kuitenkin vuoteen 2020 asti, jolloin käynnistettiin hanke Gban ja Salayean yhteisömetsien kestävän hallinnan vahvistaminen Liberiassa. Siemenpuu-säätiö tuki hanketta Suomen ulkoministeriön myöntämällä kehitysyhteistyörahoituksella. Hankkeen kolme pääpainopistettä olivat yhteisömetsähallinnon vahvistaminen, metsien kestävän hallinnan edistäminen ja yhteisöjen toimeentulokeinojen kehittäminen.
Viiden vuoden ajan yhteisöjen jäseniä on osallistettu koulutuksin, herättämällä tietoisuutta ja kasvattamalla taloudellista toimintakykyä. Salayean ja Gban metsäyhteisöissä Lofan ja Nimban läänien vihreillä alueilla onkin käynnistynyt hiljainen, mutta voimakas muutos.
Alun perin paikallisena kamppailuna hupenevien metsävarojen suojelemiseksi alkanut hanke on kehittynyt yhteisölähtöisen kestävän kehityksen malliksi. Kahden liberialaisen kansalaisjärjestön, Social Entrepreneurs for Sustainable Developmentin (SESDev) ja Green Landscapes Initiativesin (GLI), toteuttama aloite luo toivoa metsäyhteisöissä, jotka hakevat tasapainoa toimeentulokeinojen ja luonnonsuojelun välillä.
Vuosien ajan Salayean ja Gban metsistä riippuvaiset perheet kamppailivat metsäkadon, heikon hallinnon ja rajallisten toimeentulovaihtoehtojen kanssa. Nykyään he ovat pääosassa omassa muutostarinassaan. Hankkeen myötä he ovat oppineet vähentämään metsiinsä kohdistuvia uhkia kartoittamalla vaihtoehtoisia toimeentulokeinoja ja hallinnoimalla metsävaroja.
Metsähallinto on vahvempi ja läpinäkyvämpi
Aiemmin heikko paikallinen metsähallinto on vahvistunut ja tullut läpinäkyvämmäksi yhteisöjen metsänhoitosuunnitelmien käyttöönoton sekä hankkeen teknisen ja taloudellisen tuen ansiosta. ”Aiemmin pidimme metsää resurssina, josta voi ottaa, mutta nyt pidämme sitä resurssina, jonka mukana kasvamme”, eräs yhteisön jäsen totesi iloisesti.
Metsänhoitosuunnitelmat ovat pakollisia laillistetuille metsäyhteisöille, mutta ne on usein laadittu ulkopuolisten toimesta ja sopeutettu hätäisesti paikallisiin olosuhteisiin. Yhteisön jäsenet kertovat, että SESDevin ottaessa heihin ensimmäisen kerran yhteyttä, heidän metsänhoitosuunnitelmansa olivat vanhentuneet. Ensimmäinen askel olikin auttaa heitä tarkistamaan hoitosuunnitelmat, jotka ovat nyt voimassa ja aktiivisessa käytössä.
Laillistetuilla metsäyhteisöillä on myös oltava kaksitasoinen hallintorakenne: ylimpänä päätöksentekoelimenä yhteisökokous ja sen toimeenpaneva komitea, sekä päivittäisestä toiminnasta vastaava yhteisömetsän johtoryhmä (CFMB). Nämä eivät toimineet Gbassa ja Salayeassa lain edellyttämällä tavalla. Joten ensin ”tuimme päätöksentekoelinten saattamista ajan tasalle yhteisövaaleilla, jotta yhteisömetsien hallintorakenteet saatiin lainmukaisiksi. Valittuja edustajia koulutettiin heidän rooleistaan ja vastuistaan. Liikkuvuuden ja valvonnan parantamiseksi toimitimme moottoripyöriä ja polttoainetta metsien seurantaan ja yhteisöjen osallistamiseen”, kertoo SESDevin ohjelmapäällikkö Mina Beyan.
Salayeassa hanke myös ”tuki kuutta naisryhmää, joista kukin sai 1 000 Yhdysvaltain dollaria alkurahoitusta meneillään olevien aloitteidensa laajentamiseen”, Mina kertoo. Jotkut ostivat varoilla riisimyllyn riisin jalostamiseksi ja myymiseksi, toiset puolestaan investoivat alueella kotoperäisestä öljypalmusta saatavan öljyn myyntiin kylätasolla, sekä pienimuotoiseen maanviljelyyn.
Naiset käyttävät nyt riisimyllyjä itsenäiseen tulonhankintaan elättääkseen itsensä ja perheensä. He suunnittelevat myös hankkivansa maata kaupalliseen riisinviljelyyn.
Yksi Salayean rohkaisevimmista käytännöistä on yhteisön omarahoitusmalli. Monet naisista ovat mukana kylän säästö- ja lainayhdistyksissä. He ovat ymmärtäneet, että kestävä metsänhoito vaatii taloudellisia resursseja, ”joten jokainen naisryhmä päätti lahjoittaa 30 % vuotuisesta voitostaan yhteisön metsänhoitoa tukevaan sosiaaliseen rahastoon”, SESDevin ohjelmapäällikkö kertoo. Tähän mennessä he ovat onnistuneet säästämään yli 100 000 Liberian dollaria (noin 550 Yhdysvaltain dollaria) kyseiseen rahastoon. Mina haluaa, että mallia hyödynnetään muuallakin, jotta yhteisöt saavat kerättyä omia varoja paitsi kestävän toimeentulon varmistamiseksi myös metsiensä ylläpitämiseksi.
Samuel T. Supu on Salayean yhteisömetsän toimeenpanevan komitean puheenjohtaja. Hän kertoo, että hanke on ollut heille erittäin merkittävä, ja lisää, että se on auttanut heitä järjestämään hallintorakenteensa, eli yhteisökokouksen ja johtoryhmän. ”Ennen SESDevin saapumista meillä ei ollut virallista johtoa. Metsämme oli olemassa, mutta Liberian metsäviranomainen (FDA) ei ollut vielä virallisesti tunnustanut sitä yhteisömetsäksi. Suoritettuamme vaaditun yhdeksänvaiheisen prosessin oikeudellisen aseman saamiseksi, meistä tuli laillistettu yhteisömetsä”.
”Nyt metsämme päätöksentekorakenne on vahva ja toimiva. Ymmärrämme yhteisömetsälain meille asettamat roolit ja vastuun”, Samuel sanoo. Todisteena tästä yhteisö haastoi oikeuteen henkilöitä, joita syytettiin kaivostoiminnasta ja laittomista hakkuista yhteisömetsässä, ja voitti jutun.
”Itse asiassa voitimme äskettäin oikeudenkäynnin, kun joku yritti laittomasti hyödyntää osaa metsästämme. Tuomioistuin päätti asian meidän eduksemme. Tapaus vahvisti luottamustamme ja yhtenäisyyttämme yhteisömetsän päätöksentekijöinä”, toimeenpanevan komitean puheenjohtaja toteaa.
Aiemmin yhteisö oli harjoittanut suoraa vastakkainasettelua metsäänsä uhkaavia tunkeutujia kohtaan. Koulutuksen ansiosta he tietävät nyt, mistä hakea ulkopuolista oikeudellista tukea. Voittamassaan oikeudenkäynnissä he tekivät yhteistyötä kansallisesti tunnetun lakiasiaintoimiston ja läänin syyttäjän kanssa.
Metsänvartijat osallistuvat inventointiin ja ennallistamiseen
Nimban läänissä sijaitsevan Gban yhteisömetsän hoitosuunnitelma oli vanhentunut, joten hankkeessa tehtiin yhdessä Gban metsänvartijoiden ja johtoryhmän kanssa metsäinventointi, jossa tutkittiin metsän rakennetta, tunnistettiin suljetut ja avoimet latvustot ja dokumentoitiin metsässä esiintyvät luonnonvarat. Inventaarion perusteella laadittiin ehdotus metsänhoitosuunnitelmaksi. Siinä kuvattiin metsän piirteitä, lueteltiin sen lajistoa ja esiteltiin kattavasti sen kestävää hallintaa.
”Tarvitsimme tukea yhteisömme asukkaille, erityisesti metsänhoidossa ja -suojelussa. Onneksi saimme SESDevin yhteistyökumppaniksemme yhdessä GLI:n kanssa, ja ne saivat tukea Siemenpuulta”, kiittelee Nyan T. Flomo, Gban yhteisömetsän toimeenpanevan komitean puheenjohtaja.
Yhteisön resurssien arvioinnin tarkoituksena oli ymmärtää, miten yhteisö käyttää metsää, millaista hyötyä siitä saadaan ja millaisia metsänhoidon haasteita yhteisöllä on. Arvioinnin lisäksi hanke selvitti useiden yhteisöryhmien, kuten nuorten, naisten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden toimeentulon lähteitä. Käytännön koulutuksen tuloksena syntyi myös partiointikäsikirja yhteisöjen metsänvartijoille.
Hankkeen alussa tehdyn arvioinnin jälkeen tuettiin yhteisöjen kattavien metsänhoitosuunnitelmien laatimista, ja ne saivat metsäviranomaisen hyväksynnän.
”Metsänvartijoiden” nimellä toimiva valpas miesten ja naisten ryhmä valvoo nyt metsiään saatuaan GPS-navigointikoulutusta. ”Koulutuksen avulla opin suunnistamaan turvallisesti metsässä ja välttämään eksymisen. GPS auttaa meitä löytämään perille ja paikantamaan alueet tai toiminnot, joita meidän on määrä valvoa”, kertoo yksi naispuolisista metsänvartijoista, Anita Korto.
Toinen naispuolinen metsänvartija, Linda Gondo, kuvailee työnsä luonnetta: ”Päätehtäväni metsänvartijana on suojella metsää valistamalla ihmisiä sen tärkeydestä. Kerron yhteisön jäsenille, miksi heidän ei pitäisi tuhota metsää viljelyllä, hakkaamalla sitä tai metsästämällä. Selitän, että metsästä voi hyötyä monin tavoin vahingoittamatta sitä”, Linda sanoo.
GLI:n vt. toimitusjohtaja Wesseh Fullah sanoo, että metsänhoitosuunnitelmassa hahmoteltiin, miten yhteisön metsänhoitohallinto toimisi viiden vuoden aikana. Siinä kuvataan yksityiskohtaisesti kunkin vuoden toimet. Hän sanoo: ”Jotkut hoitosuunnitelmat kattavat jopa 15 vuotta, mutta meidän suunnitelmamme keskittyi viiteen vuoteen. Varmistimme, että suunnitelma sisältää yhteisön näkemykset ja heijastaa sen tarpeita sekä toiveita.”
Suunnitelma sisältää myös viiden keskeisen komitean perustamisen: tietoisuuden lisäämisen komitea, jäsenyys- ja sääntökomitea, lainvalvontakomitea, resurssienhallintakomitea ja hyötyjen jakamisen komitea. Komiteoiden tehtävänä on tukea johtoryhmää metsänhoidon osa-alueilla, koska johto ei pysty hoitamaan kaikkea yksin. Esimerkiksi tietoisuuden lisäämisen komitea vastaa tietoisuuden lisäämisestä ja hyötyjen jakamisen komitea hallinnoi metsän käytöstä saatavia hyötyjä, Wesseh selventää.
Wesseh kertoo, että suunnitelmaan sisältyy myös ennallistaminen. Sen toteuttamiseksi istutettiin 5 500 kotoperäisen puulajin taimea pääasiassa heikentyneille alueille ja metsän reunoille ekosysteemin palauttamiseksi ja uusien laittomien hakkuiden estämiseksi. Istutettuja puulajeja ovat muun muassa zylopia (käytetään elintarvikkeissa ja lääkkeissä), ekki (Lophira alata eli punainen rautapuu, arvostettu tukkipuu), ja nyangun, jonka tieteellinen nimi on heritiera utilis. Yksi suurimmista saavutuksista on, että metsänvartijan mukaan 4 897 istutetuista 5 500 taimesta on selvinnyt.
GLI:n Wesseh kertoo, että jotkut yhteisön jäsenet pitivät aluksi ennallistamista yrityksenä estää heidän maanviljelynsä. Useiden keskustelujen jälkeen he kuitenkin ymmärsivät sen edut ja alkoivat myös istuttaa puita. Hankkeessa on todettu istutusten vähentäneen metsäkatoa, koska viljelijät eivät enää perusta uusia viljelmiä syvälle metsään.
Peltometsäviljely tuo parempaa ravintoa vähemmällä vaivalla
Marian Gbartoe on viljelijä Makinton kylästä Gbassa. Hän osallistui koulutukseen peltometsäviljelystä, jossa yhdistyvät ruokapuut ja maanviljely. Marian kertoo, että koulutuksen jälkeen hän ja 132 muuta viljelijää (60 naista ja 72 miestä) Gbassa sai yhteensä 52 367 kaakaon, avokadon ja cashewn taimea.
Marian kertoo harjoittaneensa maanviljelyä jo ennen koulutusta, mutta hänen käyttämänsä perinteiset menetelmät vaativat paljon enemmän vaivaa, aikaa ja rahaa. Peltometsäviljelyssä hän sanoo tarvitsevansa vähemmän vaivaa, aikaa ja resursseja, ja hänen viljelyksensä ovat silti terveempiä ja vahvempia.
Salayean yhteisömetsässä sijaitsevan Gorlun kylän puheenjohtaja Korto B. Flomo kertoo etsineensä ennen hanketta mahdollisuuksia kanssasisarilleen. Hanke on vahvistanut heidän järjestäytymis- ja vaikuttamistaitojaan ohjauksen avulla. ”Opimme hallinnoimaan talouttamme oikein, pitämään kotimme järjestyksessä ja työskentelemään tehokkaasti tiiminä” hän lisää.
Hankkeeseen osallistuneet kyläläiset korostavat, että se on antanut heille valmiudet hoitaa kotitalouttaan paremmin. ”Rakastan tämän ryhmän johtamista, koska naiset ymmärtävät ja kuuntelevat, tekevät yhteistyötä, ovat järjestäytyneitä ja auttavat ehkäisemään sekaannusta tai konflikteja, erityisesti kun meillä on sopimuksia tai yhteisiä hankkeita toteutettavana”, Korto sanoo.
Metsäviranomaisen FDA:n tekninen yhteyshenkilö Weedor H. Gray sanoo olevansa vaikuttunut vieraillessaan Salayeassa ja nähdessään naisten soveltavan taitojaan kohentaakseen elämäänsä.
Weedor sanoo nähneensä, miten koulutukset olivat auttaneet vähentämään sisäisiä konflikteja ja vahvistamaan vastuullisuutta, mikä on saanut yhteisöt arvostamaan rooliaan ja hallinnoimaan metsiään tuloksekkaammin.
Monista saavutuksista huolimatta yhteisömetsähallinnon johtajat eivät epäröineet tuoda esiin haasteitaan, joita ovat logistiset ongelmat, toimistotarvikkeiden puute, kokouspaikan puute ja tarve jatkokoulutukselle kestävässä metsähallinnossa. Yhteisömetsähallinnon jäsenet raportoivat myös puutteista osaamisessaan metsälakien ja metsänsuojelun periaatteiden noudattamiseksi asianmukaisesti.
Heidän mukaansa yksi suurimmista tarpeista on keskustelut mahdollistava kokouspaikka. Toinen haaste on päivittäisten hallinnollisten tehtävien hoitaminen ilman toimistotilaa. ”Valitettavasti meillä ei ole edes sopivaa paikkaa, jossa vastaanottaa vieraita, kuten teidät haastattelujen tai tapaamisten järjestämiseksi”, yksi osallistuja sanoo.
Hankkeen toteuttajat kertovat joidenkin viljelijöiden odottaneen hankkeen hoitavan kaiken heidän puolestaan, mukaan lukien viljelykasvien istuttamisen. Taimitarhojen hoitaminen oli myös haaste. Wesseh kertoo yhdessä vaiheessa kitkeneensä itse rikkaruohoja taimitarhassa ja hoitaneensa niitä menestyksen varmistamiseksi. Hän sanoo: ”Tulevaisuudessa haluaisimme mallin, jossa yhteisömetsien johtoryhmät omaksuvat vahvemman roolin ja viljelijät ottavat suoraan yhteyttä niihin pyytääkseen taimia tai tukea”.
Naiset sanovat, että vaikka heillä on jo riisimylly, he tarvitsevat edelleen taloudellista tukea ja riisinjalostussopimuksia työnsä ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi.
Metsänvartijat kertovat kohtaavansa toisinaan uhkailua sellaisten henkilöiden taholta, jotka ovat jääneet kiinni laittomuuksista, kuten metsässä viljelemisestä, puiden kaatamisesta tai villieläinten metsästämisestä.
”Jotkut heistä yrittävät jopa vahingoittaa meitä. Turvallisuutemme varmistamiseksi työskentelemme aina tiimeissä, yleensä kahden, kolmen tai neljän hengen ryhmissä. Siten pystymme tukemaan toisiamme, kun osa tiimin jäsenistä hoitaa viestintää, valokuvaa ja kerää todisteita toisten keskittyessä rauhoittamaan jännittyneitä tilanteita”, Linda Gondo selittää metsänvartijoiden kohtaamia haasteita.
Hankkeen päättyessä metsäviranomaisen yhteyshenkilö Weedor on luottavainen uuden hankkeen suhteen: ”Olemme hieman haikeita, mutta samalla toiveikkaita. Kokemus on osoittanut, että yhden hankkeen päättyminen avaa usein ovia uusille mahdollisuuksille. Olemme varmoja, että tämän aloitteen menestyksellisyyden ja myönteisten tulosten ansiosta uudet kumppanit ryhtyvät jatkamaan näiden yhteisöjen tukemista”.
***
Liberialaiset kansalaisjärjestöt SESDev ja GLI toteuttivat Gban ja Salayean yhteisömetsien kestävän hallinnan vahvistaminen Liberiassa -hankkeen vuosina 2020–2025 Siemenpuu-säätiön rahoituksella.
Artikkeli julkaistiin alunperin englanniksi liberialaisessa Daily Observer -lehdessä.
Katso myös 9-minuuttinen Roots of Resilience -video Gban ja Salayean yhteisömetsistä Siemenpuun YouTube-kanavalta.