Kapea puinen vene kurvailee joessa sen mutkia mukaillen. Ympärillämme kohoavat uhkean vehreät sademetsärinteet. Rinteiden puuston seasta erottuu välillä kumipuuviljelmiä. Olemme Sumatran saarella Indonesiassa, tutustumassa Siemenpuu-säätiön tukemien järjestöjen toimintaan Riaun alueella.
Seuraavan mutkan takaa ilmestyy kookospalmujen alla lepäävä Batusangganin kylä. Vesipuhvelit laiduntavat rannassa lukuisten puuveneiden tuntumassa. Täällä asuu Kampar Kiri Hulu -yhteisö. Suoraan käännettynä nimi tarkoittaa Kamparjoen vasenta yläjuoksua. Yhteisö on asunut alueella vuosisatojen ajan.
Koria punova Arniati kertoo myyvänsä koreja läheisissä kylissä. Muiden kylän naisten ja miesten tavoin hän menee joka aamu perheen kumipuuviljelmälle juoksuttamaan lateksia kumipuista. Siemenpuun tukeman Hakiki-järjestön työtekijät auttavat kyläyhteisöjä harjoittamaan kumipuuelinkeinoa peltometsäviljelynä, jossa erilaiset tuotanto- ja luonnonkasvit kasvavat samalla alueella. Kasvuston monimuotoisuus säilyy, kun maata ei raivata tyhjäksi muusta kasvillisuudesta.
Kyläsihteeri Amir kertoo, että vuonna 1986 kylän alueesta tehtiin suojelualue. Se tarkoittaa, etteivät kylän asukkaat voi hyödyntää metsän luonnonvaroja kuten ennen. Kumipuuviljelmiä ei voi laajentaa. Valuuttatuloista kiinnostunut Indonesian hallitus on myös tehnyt ehdotuksen, jonka mukaan alue muutettaisiin suojelumetsästä tuotantoalueeksi. Tällöin kyläläisten maat olisivat kansainvälisten kaivosyhtiöiden hyödynnettävissä.
Kampar Kiri Hulu -yhteisöä uhkaa siis toisaalta luonnonsuojelu, toisaalta luonnolle tuhoisa tuotantotoiminta. Tulevaisuus on epävarma niin kauan kuin yhteisön maat katsotaan valtion maiksi. Yksi Hakiki-järjestön tärkeimmistä tehtävistä onkin tukea kyläyhteisöjä anomaan valtiolta oikeus päättää alueensa luonnonvarojen käytöstä itse. Tässä työssä hyvä väline ovat kartat, joita yhteisöt laativat perinteisistä maistaan. Osa Indonesian nopeasti hupenevista sademetsistä voidaan säästää, jos paikallisyhteisöjen oikeudet maahan ja kestavään toimeentuloon turvataan.
Heidi Leino
Kirjoittaja on Siemenpuun Indonesia-ohjelmaryhmän jäsen.