[Titta Lassila] “Ei agroteollisuus tahdo tappaa meitä nopeasti. Se tahtoo tappaa meidät hyvin hitaasti.”
Rosariossa, Argentiinassa järjestettiin syyskuun lopussa agroekologisen ja solidaarisen ruoantuotannon haasteisiin keskittynyt tapahtuma. Tapaaminen kokosi yhteen maatalousosuuskuntia, luomutuottajia ja ympäristötoimijoita ympäri maan. Yksi paikalle saapuneista tuottajista oli Juan Dos Santos trooppisesta Misionesin maakunnasta. Hän viljelee riisiä, maissia ja papuja ja työskentelee osana OPFAL-osuuskuntaa (Organización de Productores Familiares Agroecológicos Locales), joka koostuu agroekologisista perhetuottajista.
Yllä oleva lainaus on Juan Dos Santosilta ja tiivistää mielestäni hyvin maailmaa – ja erityisen räikeästi Argentiinaa – vaivaavan ongelman. Globalisoitunut ruoantuotanto ei ravitse ihmiskuntaa terveeksi ja hyvinvoivaksi, vaan sairaaksi ja pahoinvoivaksi. Kun yhtäällä liikalihavuus, syövät ja ruoansulatusvaivat lisääntyvät, toisaalla eletään nälässä, maattomina ja ilman mahdollisuuksia parantaa omaa ravitsemusta.
Juan Dos Santosin osuuskunta koostuu viidestäkymmenestä perheestä, jotka kukin viljelevät 15-50 hehtaaria. Osuuskunnan sisällä eri tuotteet vaihtavat omistajaa ilman rahan väliintuloa. Rosarion tapahtuman järjestänyt alueellinen reilun kaupan verkosto (Red de Comercio Justo del Litoral) toimii samalla periaatteella. Verkoston jäsenet vaihtavat tuotteita keskenään sekä ylläpitävät Rosariossa ekologista kauppaa, jonka tuotot käytetään verkoston ja kaupan toimintaan.
Mielikuvat maataloudesta eivät vastaa todellisuutta
Kuuden tunnin bussimatkalla Córdoban kaupungista Rosarioon, Santa Fen maakuntaan, todellisuus Argentiinan rehevän pampan tilanteesta ei jää epäselväksi. Maisemaa hallitsevat yksilajiset viljelmät, valtavat viljankäsittelylaitokset sekä tehomaatalouden ympärille rakennetut kylät, joista on maaseutuidylli kaukana. Kaikki viljava maa on valjastettu yhä vahvempia myrkkyjä sietävien muuntogeenisen soijan ja maissin viljelyyn sekä vehnäpelloiksi, joiden kuluttajalle päätyvästä lopputuotteesta on jalostettu pois ravintoarvot ja korvattu ne kemikaaleilla. Surullista, jos jotakin.
Agroekologiset maataloustuottajat ovat viljelmiään asuttavia perheitä, jotka käyttävät vain luonnonmukaisia menetelmiä. He tarjoavat maatalousperäisillä kemikaaleilla, hormoneilla ja antibiooteilla kyllästetyille kuluttajille vaihtoehdon: solidaarisen kuluttamisen ja tuottamisen mallin. Malli toimii ympäristöä sekä työntekijän ja kuluttajan oikeuksia kunnioittaen sekä kulutusyhteiskunnan ihanteet haastaen.
Vallitsevan tuotantomallin ja ylikuluttavien elämäntapojen haastaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Kuluttajille on vaikea myydä solidaarisuutta tai agroekologista ideologiaa, jos heitä kiinnostaa lähinnä ruoan hinta, ulkonäkö ja helppo saatavuus. Teollisuus myy ihmisille täydellistä, kiiltävää pintaa, jota harvalla ruokakaupan asiakkaalla on kiinnostusta rikkoa.
Rosarion tapahtumassa Argentiinan Maan ystävät esittelivät uuden kampanjansa “Kaikki kulutus on poliittista” (“Todo consumo es político“). Kampanjalla lisätään kuluttajien ymmärrystä siitä, että jokainen kulutuspäätös on kannanotto. Nyky-yhteiskuntamme on poliittis-taloudellisen valtapelin tuotosta ja kansalaisina meillä on oikeus vaikuttaa siihen, mihin suuntaan pelinappulat liikkuvat. Yhdessä agroekologisten tuottajien verkoston kanssa Maan ystävät pyrkii edistämään ruoantuotannon suvereniteettia ja hyvää elämää, buen viviriä.
“Kymmenen sormen yhteistyötä”
Tapaamisen vierailevaksi puhujaksi oli saapunut Brasilian Santa Mariasta Begair Do Carmo Flores, joka inspiroi ihmisiä esimerkeillä oman alueellisen solidaarisuusverkostonsa onnistumisista ja kehittymisestä. Do Carmo Flores pyysi kaikkia katsomaan hetken omia käsiään. Sen uurteita ja jokaista sormea. Hän havainnollisti, kuinka vähään yksi ainoa sormi pystyy, saati kaksi, mutta kaikki kymmenen sormea yhdessä saavat aikaan mitä tahansa. Onkin tärkeää työskennellä yhdessä kohti yhteistä tavoitetta ja keskittyä organisoitumiseen ja resurssien jakamiseen kilpailun ja hyödyntavoittelun sijaan.
Tapahtuman päättyessä Juan Dos Santos herkistyi ja kiitti verkostoa ja kaikkia paikalle saapuneita siitä, kuinka paljon toivoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta hän tapaamisesta sai. Vastassa ovat massiivinen agroteollisuus ja globaalit kaupalliset voimat, joten haaste on valtava. Tahdon kuitenkin uskoa, että osana verkostoa ja laajempaa solidaarisuusliikettä jokainen yksittäinen pientuottaja voi muuttaa maailmaa, hehtaari kerrallaan.
Titta Lassila, 5.10.2016
Kirjoittaja asuu parhaillaan Argentiinassa ja osallistui tapaamiseen Siemenpuu-säätiön Latinalaisen Amerikan ohjelman edustajana. Siemenpuu tuki tapahtumaa Argentiinan Maan ystävien (ATA) kautta osana Latinalaisen Amerikan Maan ystävien (ATALC) laajempaa hanketta, jossa pyritään vahvistamaan maan ja luonnon monimuotoisuuden yhteishallintaa useassa Latinalaisen Amerikan maassa.