Intia: ruokasuvereniteetti Tamil Nadun osavaltiossa

** Tätä sivua ei enää päivitetä. Siemenpuun vanhat alueelliset ohjelmat olivat käytössä vuoden 2017 loppuun saakka. Tamil Nadu -ohjelma loppui vuonna 2016 **

Muinaiset tamilit varoittivat jo kaksi tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua, että jos vuorista ja metsästä ei pidetä huolta, Tamil Nadusta tulee autiomaa. Nyt varoitukset ovat nopeasti käymässä toteen. Yksi merkki on mangrovemetsien katoaminen yli 1100 kilometrin matkalta rannikolta, toinen on rahakasvien viljelyn aiheuttama veden niukkuus sisämaan viljelytasangoilla.

Nopeasti lisääntynyt katkaravun teollinen viljely tuhoaa rannikkojen mangrovemetsiä ja paikallisia pieniä kalastajayhteisöjä. Niin sanottu sininen vallankumous toi teollisen mittakaavan kalastuksen, mikä perustuu isoihin kalansaaliisiin sen sijaan, että kalojen kutualueista ja rantoja suojelevista ekosysteemeistä huolehdittaisiin.

Kalastusteollisuudesta on tullut luonnonvarojen hyväksikäyttäjä ja saastuttaja. Myös monet kehityshankkeet kuten lämpövoimalat ja satamat, sekä kaupunkien ja kemiantehtaiden jätteet aiheuttavat eroosiota tai ovat pilanneet ratkaisevasti alueen ympäristöä.

Etelä-Intiassa sijaitsevan Tamil Nadun viljelijät ovat perinteisesti kasvattaneet pikkuhirssiä omaan käyttöönsä sateenvaraisella viljelymenetelmällä. Kun sähkö mahdollisti porakaivojen pumput, alettiin viljellä myös vesi-intensiivisiä rahakasveja, kuten sokeriruokoa, puuvillaa ja ruokabanaania. Riisistä tuli paikallinen päävilja.

Rahakasvien kasvatus muuttui asteittain riippuvuudeksi kemiallisista lannoitteista. Osavaltion nykyinen maatalouspolitiikka painottaa yrityskeskeisiä maatalousmenetelmiä, joilla tuotetaan voitollisesti viljeltäviä vientituotteita. Pienviljelijöiden tilanne on käynyt sietämättömäksi: siementen, kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojelumyrkkyjen korkeiden kustannusten myötä viljelijöiden velka on noussut nopeasti yhtä suureksi kuin heidän omaisuutensa.

 

Intian hallituksen politiikan vuoksi veden perinteinen yhteisöllinen hallintajärjestelmä Tamil Nadussa on romahtanut. Yritykset ovat alkaneet kilpailla vesivaroista: niistä on tullut kauppatavaraa. Myös sateisuus on vähentynyt, mahdollisesti ilmastonmuutoksen ja metsienhakkuun seurauksena.

Maatalouskysymyksissä Siemenpuu tukee tamilnadulaisten viljelijäyhteisöjen, kansalaisjärjestöjen ja niiden verkostojen työtä ekologisesti ja toimeentulollisesti kestävän maatalouden puolesta. Hankkeiden keskiössä on perinteisten kuivuutta kestävien lajikkeiden edistäminen, luomu- ja peltometsäviljelytekniikoiden kehittäminen, vesivarojen suojelu, bioenergian (mm. puuhiili) tehokkuuden parantaminen sekä ekokylätoiminta. Tuki kohdistuu kahden verkoston (Joint Action for Sustainable Livelihood, JASuL sekä Low External Impact Sustainable Agriculture, LEISA) keskeisille toimijoille sekä muutamalle muulle paikallisyhteisöjen parissa toimivalle järjestölle.

Tamil Nadun rannikkoalueilla asuvien yhteisöjen oikeuksia ja ympäristönsuojelua pyritään vahvistamaan yhteisöjen verkostoitumisella, tutkimuksella, tiedonvälityksellä ja kapasiteetin vahvistamisella. Siemenpuun kumppaneina rannikkoyhteisöjen tukemisessa ovat kaksi verkostoa: Tamilnadu Rural Reconstruction Movement (TRRM) ja Tamil Nadu Environmental Council (TNEC).

 

Julkaisuja tuetuista hankkeista

Lue LEISA-lehden artikkeli (pdf) ODAM-järjestön tekemistä kokeista, joiden tulosten mukaan kompostoitu tai maaperään sekoitettu puuhiili parantaa heikkojen maan viljavuutta ja sitoo kuivan maan vesivaroja parantaen sekä viljelykasvien ja puiden tuottavuutta.

 

Tamil Nadu Environment Councilin (TNEC) tekemä 15-minuuttinen tamilinkielinen video Chennain satamarakentamisen aiheuttamasta rannikon eroosiosta

 

 

Katso Rural Education and Action for Liberation (REAL) -järjestön tekemä 9-minuuttinen tamilinkielinen video peltometsäviljelystä saaduista kokemuksista Dindigulin piirikunnassa

 

 

 

 

 

Sorry no projects available.

CPF on vuoden 2010 maaliskuussa perustettu rannikon yhteisöjen verkosto. Verkostoon kuuluu mm. kalastajien ja kalatyöläisten paikallisia ammattiyhdistyksiä, ympäristöjärjestöjä ja kristillisiä kirkollisia toimijoita. Siemenpuun vanhoista kumppaneista mukana on PAD (People´s Action for Development).

East Coast Research and Development (ECRD) on perustettu vuonna 2002. Sen toiminnassa keskeistä on ollut Tamil Nadun eteläisten rannikkoalueiden yhteisöjen oikeudet ja rannikkoympäristön suojelu. ECRDn toimintamuotoja ovat mm. ympäristökasvatus, kampanjointi ja oikeudellinen toiminta ekologisesti kestämättömiä teollisia ja infrastruktuurihankkeita vastaan. Toiminnan keskeisiä kohderyhmiä ovat olleet lapset, nuoret ja naiset.

Velicham Trust on perustettu vuonna 2000 ja hankkinut FCRA-rekisteröinnin vuonna 2008. Sen tavoitteisiin kuuluu biodiversiteetin turvaaminen, luomuviljelyn edistäminen, köyhyyden vähentäminen, siemenpankin perustaminen, kuivien maiden tuottavuuden parantaminen, ympäristönsuojelu ja dalit-yhteisöjen voimallistaminen. Sen verkostollisia yhteistyötahoja ovat mm. JASuL, Aasian Emmauksen ystävät, Pudukkottain NGO foorumi, SAM ja TNEC. 

Naisjärjestö LORD perustettiin v. 1988 työskentelemään syrjäytettyjen ihmisten, eritoten naisten ja maaseutuköyhien kanssa. He ovat työskennelleet ruokaturvan ja luomumaatalouden parissa. 

Community Action for Development (CAD) on perustettu v. 1978 ja se työskentelee viljelijöiden maa- ja elinkeino-oikeuksien, luonnonmukaisen viljelyn edistämisen ja paikallistiedon parissa. Se kuuluu mm. Tamil Nadun TAFSC- ja LEISA–verkostoihin sekä Chethana-verkostoon, joka tarkastelee koko Etelä-Intian tasolla maa- ja toimeentulo-oikeuksia. Järjestön pääsihteeri Sivaprakasam on myös Tamil Nadun osavaltiossa toimivan laajan JASuL-verkoston koollekutsuja ja CAD toimii JASuLin tilijärjestönä.

Naisjärjestö RWDS on perustettu vuonna 1985 ja se toimii maaseutunaisten, eritoten dalitien, ympäristöllisesti kestävän yhteisökehityksen puolesta. Järjestön johto sekä sen henkilökunta ovat lähes pelkästään naisia. Järjestö toimii yhteensä 70 kylässä. Aiemmin RWDS on saanut ohjelmatukea hollantilaiselta HIVOSilta. Se on aktiivisesti mukana JASuL-verkoston toiminnassa. Siemenpuu on tukenut järjestön lyhyempiä hankejaksoa yhteensä 13500 eurolla vuosina 2009-12.

Rural Education and Action for Liberation (REAL) pyrkii edistämään omavaraista, kestävää ja tasa-arvoon perustuvaa yhteiskuntaa. Vuonna 1977 perustettu dindigulilainen järjestö toimii maatalouden, ympäristönsuojelun, vesi- ja sanitaatiokysymysten sekä naisten, maaseututyöntekijöiden ja lasten oikeuksien parissa.

Tamilnadu Rural Reconstruction Movement (TRRM) on vuonna 1984 perustettu yhteiskunnallinen järjestö, joka työskentelee kalastajayhteisöjen parissa Tamil Nadun laajimmassa rannikkopiirikunnassa Ramanathapuramissa. Järjestön keskittyy Mannarin lahden kestävän luonnonympäristön ja rannikkoyhteisöjen vaihtoehtoisten elinkeinojen ja sosiaalisen kehityksen yhdistämiseen. TRRM toimii yhteisöissä fasilitaattorina ja perustaa toimintansa bottom-up –periaatteelle.

People’s Action for Development (PAD) on vuonna 1985 perustettu kansalaisjärjestö. PAD toimii Mannarin lahden kalastajayhteisöjen parissa. Sen erityinen vahvuus on osallistavien tutkimus- ja suunnittelumenetelmien soveltaminen monipuolisen yhteisökehityksen osana. Sen toiminnan temaattiset painotukset ovat luonnonvarojen hallinnassa ja suojelussa, ruokasuvereniteetissa sekä lasten ja naisten aseman parantamisessa.

PEAL on vuonna 1973 perustettu ja vuonna 1975 rekisteröity järjestö, jonka tavoitteena on ihmisten järjestäytymisen tukeminen, vaihtoehtoisten kestävien kehitysmallien edistäminen ja kestävien elinkeinojen tukeminen. PEAL keskittyi alkuvuosinaan järjestäytymättömien maaseututyöläisten kouluttamiseen ja mobilisoimiseen. Seuraavassa vaiheessa järjestö toimi työläisten lisäksi erityisesti dalitien, naisten ja alkuperäisheimojen puolesta. Tämän seurauksena monet pienryhmät saivat vahvistusta toimintaansa. Nyttemmin PEAL on keskittynyt mm.

Sivut

6.3.2014

Olemme Tiruchirappallin ja Madurain välisellä tiellä, kauniin iltaruskon antaessa rauhoittavaa valoa eteläintialaisen maantien liikenteeseen. Tamilnadulaisen järjestön auton takapenkillä on hyvä pohdiskella sitä, mitä koimme Siemenpuun ohjelmaseurantamatkalla puolentoista viikon aikana helmikuun lopulla.