Gustavo Saavedra pelkää ihmisten muualla maailmassa yhdistävän Kolumbian vain huumekauppaan ja konflikteihin. Hän haluaa näyttää maailmalle Kolumbian kauniimmat kasvot. Saavedra on kahvin ja sitrushedelmien pienviljelijä Santanderista, Koillis-Kolumbiasta. Hän osallistui Durbanissa, Etelä-Afrikassa Siemenpuun kumppanin Global Forest Coalitionin järjestämään yhteisöpohjaisen metsiensuojelun konferenssiin 31.8.-4.9.2015. Siellä hän edusti toisen Siemenpuun kumppanin, CENSAT Agua Vivan (Kolumbian Maan ystävät) paikallisia yhteistyötahoja.
Saavedran mukaan hän ei aiemmin elämässään tuhonnut kamalasti luontoa, mutta poltti kuitenkin maata viljelmien tieltä ja metsästi nisäkkäitä kuten tapana oli. Monet kyläläiset myös kaatoivat laittomasti arvopuuta ja keräsivät orkideoja myyntiin.
Kaksitoista vuotta sitten kylään saapui kansalaisjärjestö nimeltä Fundaexpresión, joka kertoi asukkaille luonnonmukaisesta viljelystä. Tietoisuus ympäristöasioista, kuten roskaamisesta alkoi kasvaa. Fundaexpresionin kanssa tehty metsäkartoitus räjäytti Gustavo Saavedran ymmärryksen siitä, millainen elämän pankki metsä onkaan. Muutamat kyläläiset alkoivat järjestäytyä ympäristöasioiden edistämiseksi ja järjestää roskienkeräystalkoita.
Samoihin aikoihin eräs metsänomistaja halusi myydä 12 hehtaarin palstansa. Ympäristöaktiivit alkoivat unelmoida sen hallinnasta. Lopulta he perustivat yhdistyksen nimeltä Asomaklenke ja onnistuivat saamaan metsäpalstan Fundaexpresionin kanssa yhteishallintaan Maailman luonnonsuojeluliiton rahallisen tuen avulla.
Saavedra ja muut aktiivit vierailivat toisilla suojelualueilla oppimassa miten niitä hallitaan. Aluksi he halusivat sulkea metsän ihmisiltä. ”Romantismia”, Gustavo Saavedra virnistää, ”nykyään meitä ohjaa velvollisuus suojella metsä tulevaisuutta varten”. Mottona on suojella kouluttamalla – kouluttaa näkemällä ja vierailemalla. Tärkeintä on herättää lapsissa ja nuorissa rakkaus maaseutuun ja halu asua siellä.
Nykyään meitä ohjaa velvollisuus suojella metsä tulevaisuutta varten.
Metsään rakennettiin polkuja ja siellä alettiin järjestää retkiä niin läheltä kuin kauempaa tuleville koululaisryhmille. Kyläläiset järjestävät myös tietoiskuja ja työpajoja. Yhdessä muiden kolumbialaisten yhteisöjen kanssa järjestetään kokemustenvaihtoja lintuteeman siivittäminä. Osallistujille tarjotaan kotimajoitus, jokainen tuo viljelemiään tuotteita, ruoka laitetaan yhdessä ja kukin tiskaa astiansa.
Viljelyssä kyläläiset ovat siirtyneet luomusta kokonaisvaltaisempaan agroekologiseen ajatteluun, jossa keskitytään kestävän viljelyn lisäksi esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoon, oikeuksiin ja vesikysymyksiin. He ovat aloittaneet myös dialogin maaseudun ja kaupungin välillä. He käyvät kaupungissa myymässä tuotteitaan ja keskustelemassa ostajien kanssa. Samalla järjestetään reality shown hengessä kokkaustuokioita. Osallistujille annetaan ainekset, joista heidän täytyy yleisön edessä valmistaa ruokaa. Tapahtuma on suosittu, yleisön kommenteista ja neuvoista ei tuppaa tulla loppua!
Kylä siirtyi metsästyksestä metsänsuojeluun
Prosessin alussa kaikki kyläläiset eivät suinkaan iloinneet metsän suojelusta, sillä heiltä katosi mahdollisuus laittomaan hakkuuseen, metsästykseen ja orkideojen myyntiin. Niinpä he syyttivät ympäristöaktiiveja antautumisesta ulkomaalaisten talutusnuoraan. Vähitellen hekin päättelivät, että metsän suojelussa on oltava jokin itu jos kerran ihmiset tulevat niin kaukaa katsomaan sitä. Nykyään kaikki kyläläiset hyväksyvät metsänsuojelualoitteen ja valtaosa kannattaa sitä aktiivisesti.
Gustavo Saavedra pysähtyy miettimään mitä tästä kaikesta on tähän mennessä seurannut: ”kasvu ihmisenä, solidaarisuus toisia kohtaan, tietoisuus, ymmärrys siitä että elämän tulee olla palvelusta, kiitollisuutta elämästä”. Hän kertoo tarinan eräästä kouluvierailusta. Oppilaat kuuntelivat hiljaa Saavedran puhuessa linnuista. Hän mietti kuuntelivatkohan he. Lopuksi yksi pojista tuli ojentamaan ritsansa Saavedralle. ”En enää koskaan halua ampua tällä lintuja” hän sanoi.
Saavedra kertoo ylpeänä useita tarinoita metsän suojelun varrelta; siitä miten hän sai paljon linnuista puhuttuaan lentää linnun lailla lentokoneella erääseen tapahtumaan, siitä miten kylän lapset voittivat läänin taidekilpailun linnuista kertovalla työllään, siitä miten nuoret kirjoittavat tarinoita metsästä. Tulevaisuudellekin on paljon suunnitelmia: pitäisi opetella lintujen ääniä, nauhoittaa ja tehdä niistä CD, voisi tehdä kalentereita. ”Ai niin”, Saavedra parahtaa: ”pikkuhiljaa olemme rakentaneet suojelualueiden verkostoa ostetuilla ja lahjoitetuilla mailla”. Suojelualue on kasvanut 12 hehtaarista 130:een.
”Nämä ovat Kolumbian kauniimmat kasvot, ja ne haluan näyttää muulle maailmalle” Saavedra säteilee. Hän kertoo oppineensa konferenssipäivien aikana paljon muiden osallistujien tilanteista omissa maissaan. ”En olisi ikäpäivänä kuvitellut matkustavani näin kauas, olen hyvin kiitollinen ja täynnä energiaa!”
Kirsi Chavda
Siemenpuu-säätiön ohjelmakoordinaattori