[Tiina Saaresranta] Kehityksen sijaan Andien alkuperäiskansat puhuvat hyvästä elämästä. Heidän kielillään ilmaistu käsite on hieman vaikea kääntää muille kielille, mutta termin alkuosan ”hyvä” voisi ajatella olevan sisällöltään sellaisen, että se aiheuttaa tyytyväisyyttä ja mielenrauhaa. Andien kyläyhteisöissä hyvä elämä ei kuitenkaan tarkoita yksilön pyrkimystä onneen, vaan sitä että ihminen, yhteisö, ja kaikki luontoon kuuluva voivat hyvin, pitävät huolta toinen toisistaan sekä harjoittavat vuoropuhelua keskenään. Myös Siemenpuussa hyvä elämä (espanjaksi buen vivir) on toiminnan ohjenuorana, ja esimerkiksi Bolivian valtio on kehityspoliittiseksi päämääräkseen julistanut hyvän elämän.
Maapallon toisella kolkalla, Suomessa, puhutaan kehitysyhteistyöstä ja samalla yksipuolisesti leikataan varoja. Yhteistyössä luulisi neuvottelun ja yhteisymmärryksen olevan päätöksenteon pohjana. Ehkä yhteistyö kehityksessä onkin vain susi lampaan vaatteissa, sillä vieläkin ministeritasolla puhutaan kehitysavusta, joka voi heijastaa menneitten vuosikymmenien pyrkimyksiä ja arvoja, länsimaisten oppien ja talousajattelun viemistä merten tuolle puolen. Voiko Suomen valtio näiden leikkausten jälkeen vielä puhua yhteistyöstä?
Kehitys on myös ihmisoikeus, maailman valtioiden Yhdistyneissä Kansakunnissa yhdessä julistama ja lupaama. Kun jokin asia on ihmisoikeudeksi tunnustettu, ei sitä voi määrittää vapaaehtoisena hyväntekeväisyytenä, vaan valtion velvollisuutena. Suomi on markkinoinut itseään ihmisoikeuksien edelläkävijänä. Miten on siis mahdollista perua jo tehdyt lupaukset kehitykseen osallistumisesta?
Rakas planeettamme tarvitsee kipeästi todellista yhteistyötä maailman tasapainoa ja hyvinvointia uhkaavien ongelmien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Yhteistyötä, jossa päätökset yhteisen elinympäristömme, sen tulevaisuuden ja hyvän elämän puolesta voitaisiin tehdä yhdessä, eri kansojen kesken, siitä huolimatta kuka toimet rahoittaa. Yhteistyötä, jossa puhutaan hyvästä elämästä, eikä rajoituta markkinatalouden asettamiin keinotekoisiin pakkopaitoihin.
Tiina Saaresranta, 13.8.2015
Kirjoittaja on ihmisoikeustutkija, ja on vuosien ajan tehnyt usein yhteistyötä Andien alkuperäiskansojen kanssa hyvän elämän edistämiseksi.