[Kari Bottas] Nepalilaisten naisryhmien parissa toteutettu hanke alkoi menestyksekkään alkunsa jälkeen muuttua sarjaksi painajaismaisia hankaluuksia. Naisten yhteistyö paremman tulevaisuutensa puolesta muuttui kamppailuksi tuhoisia ja eriyttäviä luonnonvoimia vastaan. Mutta mitkä voimat ovat luonnonvoimien taustalla?
Siemenpuu on vuoden 2018 lopulta alkaen tukenut Nepalissa hanketta, jossa vahvistetaan maaseudun naisryhmien valmiuksia puolustaa oikeuksiaan ja edistää yhteisöjen ruokasuvereniteettia ja perheiden monipuolista ravitsemusta. Naisille on annettu koulutusta luonnonmukaiseen puutarhaviljelyyn liittyen, tukeutuen olemassa olevaan paikalliseen ruokakasveja ja ruuan tuotantoketjua koskevaan osaamiseen. Samalla on lisätty ryhmien tietoisuutta naisten ja maattomien oikeuksista ja niiden puolustamisen keinoista. Lisäksi hankkeen piirissä on vahvistettu ryhmien yritystoimintaan liittyvää osaamista sekä paikallisviranomaisten edellytyksiä kehittää paikallistaloutta sukupuoliroolit ja marginalisoitujen ryhmien aseman paremmin huomioiden.
Hankkeen piiriin kuuluu 14 naisryhmää Rautahatin ja Ramechhapin piirikunnissa. Ryhmien edustajat ovat yhteiskunnallisesti erittäin vähäosaisia: Rautahatin ryhmien perheet ovat pääosin maattomia ja kastittomia, Ramechhapissa he kuuluvat suurimmalta osin majhi-alkuperäiskansaan. Kaikkiaan hankkeen piiriin kuuluu 335 perhettä. Hankkeen toteutuksesta vastaava järjestö on HIMAWANTI (Himalayan Grassroots Women’s Natural Resource Management Association). HIMAWANTIn maanlaajuiseen verkostoon kuuluu yli 1000 naisryhmää, joissa on kaikkiaan lähes 26000 naisjäsentä. Hankkeessa pyritään luomaan sellaisia malleja, joita voitaisiin hyödyntää naisten maata ja maanviljelyä koskevien oikeuksien ajamisessa myös Nepalin muissa osissa.
Lupaava alku
Ryhmien omissa säästöpiireissä kerätyillä rahoilla sekä hankkeen puitteissa tuotettujen kasvisten myynnistä saaduilla tuloilla on mm. ostettu siemeniä, hankittu muita viljelyn tuotantopanoksia sekä käynnistetty erilaisia tuloa tuottavia toimia (kuten ruokasienien kasvatus ja pienimuotoinen kioskitoiminta). Perheiden ei ole juurikaan tarvinnut ostaa vihanneksia ulkopuolelta. Lisäksi he ovat kasvattaneet mm. kanoja ja vuohia sekä perustaneet pieniä yhteispalstoja vihannesten myyntituotantoon.
Rautahatin piirikunnassa puutarhaviljelyn toteutusta on rajoittanut se, että naisryhmien jäsenet ovat valtaosaltaan maattomia. Viljelypalstat on siten jouduttu vuokraamaan ulkopuolisilta maanomistajilta.
Yhteisötasolla on vahvistettu yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa. Metsäviranomaiset ovat esim. lahjoittaneet hedelmäpuiden taimia perheiden istutettaviksi. Viranomaiset ovat myös tukeneet jokiveden pumppaamista viljelypalstoille ja avustaneet joidenkin tuotantovälineiden hankkimista.
Ramechhapin kukkulaisilla ja eroosiolle herkillä alueilla tapahtuva kotieläinten laidunnus on yhteisellä sopimuksella lopetettu ja siirrytty sen sijaan eläinten parsiruokintaan. Rinteiden puusto pääsee jälleen kasvamaan vahvemmin ja alue on muuttunut selvästi vihreämmäksi.
Hankkeen ensimmäisen reilun vuoden jälkeen näytti jo ilmiselvästi siltä, että hankkeen myötä naisten rohkeus tarttua toimeentuloa ja ravitsemusta vahvistaviin toimenpiteisiin oli kasvanut huomattavasti. Lisäksi heillä oli selkeästi kasvanut halu ja kyky nostaa kohtaamiaan epäkohtia esiin ja pyrkiä ajamaan etujaan mm. paikallisviranomaisten kautta.
Hanke alkoi siis erittäin lupaavissa merkeissä, mutta varsinkin sen toisena vuotena vaikeudet alkoivat kasautua lähes ylittämättömiksi esteiksi.
Luonnon voimat iskivät
Heinäkuussa 2019 Nepalia kohtasi tuhotulvat. Rautahatin piirikunnassa kolmen hankkeen naisryhmän alueella ihmiset joutuivat kahlaamaan pahimmillaan kainaloon yltävissä tulvavesissä. Vesimassat tuhosivat mm. naisryhmien vaivalla aikaansaamia puutarhaviljelmiä sekä pilasivat ja huuhtoivat mennessään olemassa olevia ruokavarastoja. Näin ollen ihmiset tarvitsivat välitöntä ulkopuolista ruoka-apua selviytyäkseen tuhoista.
Huhtikuussa 2020 Rautahatin aluelle iskivät myrskyt, joihin liittyvät raekuurot vahingoittivat pahasti ryhmien vihannesviljelmiä. Muiden tuhojen lisäksi rakeet myös mm. vahingoittivat rakennusten kattoja ja aiheuttivat täten laajoja kosteusvahinkoja.
Talvella 2019-20 Ramechhapissa erityisesti perunanviljely kärsi ankarista pakkasöistä. Vuoden 2020 toisella neljänneksellä iskivät viljelmiin tuhohyönteiset aiheuttaen laajoja vahinkoja: ensin kasvustoihin iskivät kiinni uuden tulokkaan eli viljayökkösen toukat (fall armyworm, Spodoptera frugiperda) ja sitten vielä kesäkuun lopuilla Intiasta kulkeutuneet aavikkokulkusirkkojen parvet. Tuholaisten torjuntaa haittasi koronaviruksen leviämisen estämiseksi toimeenpannut liikkumisrajoitukset.
Korona kävi kiinni
Kaikkein suurimpana ihmisten elämää ja ruokaturvaa haittaavana tekijänä voidaan kuitenkin pitää koronaviruspandemiaa, joka on samalla tietysti haitannut myös HIMAWANTIn hanketoimintaa monilla tavoin. Ihmisten kokoontuminen on ollut äärimmäisen rajoitettua, joten hankkeessa suunniteltuja työpajoja, koulutuksia ja edunvalvontakokouksia on jouduttu perumaan. Liikkumista piirikuntien välillä on rajoitettu. Kasvotusten tapahtuvien neuvonpitojen sijaan on jouduttu pitkälti turvautumaan puhelinkonsultaatioihin. Hankkeen johto on mahdollisuuksiensa mukaan työskennellyt kodeistaan käsin.
Ramechhapissa naisryhmät ovat kyenneet kohtuullisissa määrin kasvattamaan ruokaa viljelypalstoillaan – jossakin määrin jopa ulos myytäväksi. Mutta koronaviruksesta johtuvien rajoitustoimien takia puutarhatuotteiden markkinoille saaminen on ollut vaikeaa. Markkinoille alunpitäen tarkoitettuja tuotteita, kuten kaalia on syötetty kotieläimille ja joitakin myyntiin tarkoitettuja kasvustoja on jouduttu tuhoamaan, jotta maita on saatu mm. omaan kulutukseen tarvittavan riisin kasvatukseen.
Rautahatin tilanne on ollut vielä huomattavasti synkempi: piirikunnan todennetut COVID-19 tartunnat ovat piirikuntakohtaisesti maan suurimpia (25.8. tilanne: 1750 tartuntaa ja 3 kuollutta; koko maassa lähes 33000 tartuntaa ja 157 kuollutta). Hankkeen piiriin kuuluvista perheistä yli 85 % ovat riippuvaisia satunnaisista päivätöistä. Ankarimpien rajoitustoimien aikaan töitä ei ollut lainkaan saatavilla. Ruuan saatavuus on edelleen erittäin tiukoilla. Alueella on nyt todella suuri riski nälkäkuolemille.
Hanke oli alunpitäen tarkoitus saattaa päätökseensä syyskuussa 2020. Nykyisessä tilanteessa on sovittu, että jäljellä olevat hankevarat käytetään ennen kaikkea Rautahatin piirikunnassa hätäavun luonteiseen tukeen. Kohdeyhteisöissä annetaan ruokaan ja terveyteen liittyvää apua sekä tuetaan rahallisesti vihannesten viljelyn mahdollistavaa maanvuokrausta maattomien viljelijänaisten käyttöön.
Voi vain arvailla sitä, missä määrin yhteisöjen motivaatio on ollut koetteilla jatkuvien takaiskujen edessä. Monet vaivalla käynnistetyt hyvät ja merkittävät aloitteet ovat valuneet hukkaan tulvien, myrskyjen, tautien ja muiden koettelemusten myötä. Suunnittele siinä sitten vakavasti parempaa tulevaisuutta, jos seuraavassa päivässäkin tuntuu olevan jo riittävästi selviytymistä!
Kuka muuttaa ilmastoa?
Hankkeen koordinaattori Sarita Lama kirjoitti nyt elokuun lopuilla varsin lannistuneen oloisesti seuraavaa: ”Rautahatin piirikunnan naisryhmien edustajille yritys tulla työntekijästä ruuan tuottajaksi, kamppailu maanomistajien kanssa, äänen korottaminen oikeuksiensa puolesta sekä pyrkimys päästä osalliseksi viranomaisten kautta saataviin palveluihin eivät ole helppoja tehtäviä johtuen erinäisistä sosiaalisista rajoitteista. Näin ollen näistä tehtävistä suoriutuminen on ollut heille hyvin hidasta. Myös meiltä on vaadittu runsaasti ponnisteluja, jotta olemme saaneet ymmärretyiksi joitakin hyvin perustavanlaatuisia asioita, joita olemme yrittäneet tuoda esiin sosiaalisen mobilisaation kautta. Kaiken lisäksi luonnontuhot kuten tulvat ja raemyrskyt sekä COVID-19 pandemia ja erinäiset sosiaaliset haasteet ovat suuresti lisänneet esteitä ryhmien oppimisprosesseille ja käytännöille. Mekään emme ole juuri kyenneet toteuttamaan suunniteltuja hanketoimintoja maaliskuussa 2020 määrättyjen koronasulkutoimien jälkeen. Toivoimme tilanteen olevan parempi nyt heinä-elokuussa. Olemme varmoja siitä, että olisimme voineet tehdä paljon parempaa ja esimerkillisempää työtä hankealueillamme. Emme kuitenkaan onnistuneet.”
Mutta kenen epäonnistumisesta oikeastaan onkaan kysymys?
En tiedä, saako Sarita lohtua siitä ajatuksesta, että eteen nyt vain ovat nousseet sellaiset voimat, joiden edessä ihminen muuttuu erittäin pieneksi ja heikoksi. Lohtua ei varmaan ainakaan suuresti vahvista se, että tulvat, myrskyt sekä vääränlaiset eläimet ja pieneliöt väärissä paikoissa ovat asioita, jotka ovat tulleet jatkuvasti tutummiksi. Ajatus paremmasta tulevaisuudesta on muuttunut kangastukseksi, joka vielä eilen oli tuossa käsien ulottuvilla, mutta onkin tänään jo kadonnut kauas horisontin taakse. Miten voimme palauttaa uskon, että matkaa kannattaa kuitenkin jatkaa ja että tulevaisuus ei ole vain ikuisesti karkaava varjo? Mikä raivostuttaa tuulen, villitsee vedet ja ajaa eliöt pois sijoiltaan? Ketkä ovat niitä, joille on annettu valta määrätä muidenkin tulevaisuudesta? Vastausten perässä ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas – ei ainakaan Nepalin maaseudulle.
Kari Bottas
Kirjoittaja on Siemenpuun ohjelmakoordinaattori, joka vieraili Ramechhapissa maaliskuussa 2020
Artikkelikuva: Vihannessatoa Nepalin Ramechhapissa ennen viljayökkösiä ja kulkusirkkoja (Kuva: Kari Bottas /Siemenpuu)