Maaseudun naiset ja ruokasuvereniteetti

Viimeisten vuosikymmenten aikana suurinvestoijien tekemät maakaappaukset ovat syrjäyttäneet miljoonia pienviljelijöitä mailtaan Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Myös muiden luonnonvarojen, kuten metsien, veden ja siementen kato on ollut nopeaa. Pienviljelyä syrjäyttää teollinen maataloustuotantomalli, jossa siemenistä tulee hyödykkeitä, eikä pienviljelijöiden perinteisesti harjoittamaa siementen vapaata vaihtamista, varastointia ja käyttöä sallita. Globaali teollinen ruokajärjestelmä on myös yksi ilmastokriisin syistä. Ruoan tuotanto, jalostus ja kuljetus ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. On arvioitu, että nämä aiheuttavat 19-29 % kaikista globaaleista ilmastopäästöistä, mutta jopa 56 % muista kuin hiilidioksidista koostuvista kasvihuonekaasupäästöistä.

Samaan aikaan pienviljelijät kohtaavat arjessaan nopeasti muuttuvan ilmaston, jonka ennustaminen on vaikeampaa ja jossa sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Monipuolisempi siementen ja lajikkeiden kirjo on erittäin tärkeä, jotta maatalous voi sopeutua ilmastonmuutokseen ja ruokasuvereniteetti mahdollistuu. Ruokasuvereniteetti koostuu kuudesta periaatteesta. Ensinnäkin ruoka halutaan nähdä ihmisten perustarpeena, ei vain hyödykkeenä. Toiseksi ruoantuottajien työlle vaaditaan arvostusta. Kolmanneksi ruoan tuottajien ja kuluttajien välistä etäisyyttä halutaan lyhentää ja riippuvuutta kaukaisista, vailla tilivelvollisuutta toimivista suuryrityksistä välttää. Neljänneksi valvonta halutaan paikallisten ruoantuottajien käsiin ja luonnonvarat yhteisvauraudeksi. Viidenneksi perinnetiedon ajatellaan olevan tiedon ja taitojen perusta, jota siirretään tuleville sukupolville tutkimuksen avulla. Kuudenneksi ruokasuvereniteetti perustuu yhteistyöhön luonnon kanssa; ekosysteemien myötävaikutus maksimoidaan ja niiden sopeutumiskykyä kehitetään samalla kun energiaintensiiviset, yksilajiset, teolliset ja haavoittavat tuotantomenetelmät hylätään. Näille periaatteille perustuu myös vaatimus YK:n julistukseksi pienviljelijöiden ja muiden maaseudulla työskentelevien ihmisten oikeuksiksi.

 

Pienviljelijäliikkeelle myös agroekologia on keskeinen, ruokasuvereniteetin kanssa limittynyt käsite. Se on elämäntapa ja keino muuttaa ruoantuotanto ihmisille ja luonnon monimuotoisuudelle hyödyllisemmäksi. Agroekologia perustuu aiempien sukupolvien tiedolle ja kokemuksille sekä ottaa huomioon niin ruoan tuotannon, keräämisen kuin kuluttamisenkin. Se asettaa yhteisöt ruoan tuotannon keskiöön ja pyrkii oikeudenmukaiseen järjestelmään. Ruoan jalostaminen ja markkinointi paikallisesti ja suoraan kuluttajille tarjoaa terveellistä ruokaa reilulla hinnalla. Agroekologian keinot, kuten sekaviljely, perinteinen kalastus ja laidunnus, joka yhdistää viljakasvit, puut, karjan ja kalat, lannan, kompostoinnin, paikalliset siemenet ja eläinrodut, perustuvat ekologisille periaatteille eli maaperän elämälle, ravinteiden kierrättämiselle, luonnon monimuotoisuuden dynaamiselle hoitamiselle ja energian säästämiselle.

Itäisessä ja eteläisessä Afrikassa kansainvälisen pienviljelijöiden liikkeen La Via Campesinan (LVC) jäsenet ovat identifioineet ylikansallisten yhtiöiden roolin yhdeksi alueensa suurimmista haasteista. He vaativat hallituksiaan saattamaan yhtiöt tilivelvollisiksi silloin kun ne rikkovat kansallisia lakeja, sekä pysäyttämään teollisen maatalouden. Pienviljelijät sitoutuvat itse rakentamaan agroekologiaa ja ruokasuvereniteettia ruohonjuurelta käsin sekä edistämään maa- ja siemenlakeja, jotka suojelevat viljelijöiden oikeuksia. Länsi- ja keskisessä Afrikassa pienviljelijät puolestaan näkevät agroekologian voitontavoittelua korostavan talousjärjestelmän vastarintana, sillä se haastaa valtarakenteita.

 

Latinalaisessa Amerikassa taas pienviljelijät pitävät olennaisena naisia ja nuoria syrjimättömän, demokraattisen ja osallistavan yhteiskunnan rakentamista kokonaisvaltaisen maaseudun reformin ja agroekologian avulla. Reformi takaisi maata naisille, nuorille sekä maattomille ja ottaisi huomioon maan ja veden sosiaalisen funktion. Paikallisten siemenlajikkeiden puolustaminen on keskeistä, jotta ne pysyvät elinvoimaisina.

Pienviljelijöiden oikeuksien vahvistamisessa naisten osallistuminen on olennaista kaikkialla. Naiset kamppailevat identiteetistään viljelijöinä, viljelemänsä maan omistajuuden puolesta ja sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Samaan aikaan maaseudun yhteisöt usein todistavat viljelijäperheiden nuorten muuttoa pois maatalouden parista kohti kaupunkeja.

Siemenpuu tukee maaseudun kestäviä elinkeinoja (mm. agroekologian menetelmin) ja ruokasuvereniteettia ruoantuotannon käytännöillä, jotka suojelevat maatalouden biologista monimuotoisuutta, hillitsevät ilmastonmuutosta ja tukevat siihen sopeutumista. Naiset ovat tärkeässä roolissa maaseutuyhteisöissä ja pienviljelijäperheissä, ja erityisenä tavoitteena on heidän asemansa paraneminen.

Lue lisää Siemenpuun kehitysyhteistyöohjelmasta 2018-2021. Lue tästä esittelyt entisistä Globaali dialogi, Latinalainen Amerikka ja Mali-ohjelmasta, joihin tämä uusi rahoitusteema pohjautuu. Lue myös tausta-artikkeli oikeudesta veteen ja tutustu Kirjaan vedestä.

 

22.2.2018

Alianza Biodiversidad haluaa hankkeen kautta myötävaikuttaa keskusteluun ja uusien ajatusmallien rakentamiseen nykyisestä luonnonvarojen kestämättömään ylikäyttöön perustuvasta yhteiskuntamallista irtaantumiseksi. Uuden mallin perustana nähdään agroekologiseen pienviljelyyn perustuva tuotanto, perinnetiedon uudelleenarvottaminen, maatiaissiementen puolustaminen, paikallisten markkinoiden vahvistaminen ja ruokasuvereniteetin rakentaminen. Hanke edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen torjumista mm.

19.12.2016

Tämä hanke on jatkoa aiemmille kestävän elinkeinon kehitys- ja ympäristön parannushankkeille Sikasson maakunnassa kolmen kunnan, eli Koussan, Finkolo- Ganadougou ja Garalon alueella. Paikallisen väestön kapasiteetin rakentaminen edistää kestävien paikallisten taloudellisten toimintojen kehitystä, ja lisäksi paikallisten luonnonresurssien hallinnan kehitys tulee jatkumaan. Tällä kaudella lisätään edelleen paikallisten voimaannuttamista ja omistajuutta paikallisista koulutus- ja toimintakeskuksista (Centres of Excellence) kolmen kunnan alueella.

16.3.2016

Hankkeessa tavoitellaan maatalouden biodiversiteetin suojelun ja tuotannollisen hallinnan saamista paikallisyhteisöjen käsiin. Ruokasuvereniteetti ja sekä maaseudun tuottajien että kaupunkien kuluttajien kannalta tasa-arvoinen elintarvikejärjestelmä saavutetaan maatiaissiementen, ja perinnetietämyksen uudelleenarvottamisen avulla. Ruohonjuuritason organisaatioiden vaikuttamiskapasiteetti vahvistuu liittyen teollisen maatalouden toimijoiden aiheuttamiin paineisiin.

Sorry no organisations available.