Metsäyhteisöjen biokulttuuriset oikeudet

Alkuperäiskansat ja perinteiset metsäyhteisöt ovat tärkeitä maailman biologisen monimuotoisuuden ja niihin liittyvien kulttuurien suojelijoita. Viimeisten vuosikymmenten aikana tämä rooli on tunnustettu ja yhteisöjen oikeuksia vahvistettu metsien ja niiden monimuotoisuuden hoitamiseksi yhteisöjen oman ymmärryksen ja käytänteiden pohjalta. ’Biokulttuuriset oikeudet’ viittaa yhteisön perinteiseen oikeuteen hoitaa maata, vesiä ja muita yhteisvarantoja – nämä oikeudet tunnustetaan lisääntyvässä määrin kansainvälisessä ympäristölaissa.

Biokulttuuriset oikeudet tunnustavat yhteisön identiteetin, kulttuurin, hallintojärjestelmän, henkisyyden ja elämäntavan sidonnaisuuden yhteisön luonnonympäristöön. Siksi ne voidaan nähdä elämän oikeuksina sen monimuotoisuuteen, jossa ihmiskulttuurit ja muut maapallon elävät olennot pitävät huolta toisistaan. Monimuotoisuus, jota yhteisöt haluavat suojella, voidaan esittää biokulttuuristen protokollien kautta – niissä yhteisöt voivat vaatia biokulttuurisia oikeuksia heidän kansainvälisesti tunnustettuina perinneoikeuksinaan. Lataa ja lue tästä tausta-artikkeli biokulttuurisista oikeuksista (pdf, 0,3 mt).

 

Vaikka YK:n kansainväliset sopimukset ja julistukset alkuperäiskansojen oikeuksien ja niiden mukana biokulttuuristen oikeuksien suhteen on laajasti tunnustettu ja ne on kirjattu useiden maiden lainsäädäntöön, lakien käytännön toteuttaminen ja niihin sitoutuminen on usein riittämätöntä.

Ilman alkuperäiskansayhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan vahvaa ja koordinoimatonta painetta relevanttien lakien toimeenpano pysyy hitaana ja alimitoitettuna. Kansalaisyhteiskunnan toimia tarvitaan usealla tasolla, esim. yhteisöjen kapasiteetin vahvistamisessa, lakien toimeenpanon seuraamisessa sekä vaikuttamis- ja kampanjatyössä. Valitettavasti kansalaisyhteiskuntien poliittisluonteisen toiminnan toimintaympäristö kapenee maailmalla jatkuvasti.

Alkuperäisyhteisöjen mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan on usein rajallinen muun muassa kielellisten ja kulttuuristen syiden vuoksi. Lisäksi alkuperäiskansojen yhteisöjen syrjäisen sijainnin vuoksi laki- ja hallintoinstituutioiden palvelut ja prosessit eivät ole helposti saavutettavissa, mikä tekee yhteisöistä erityisen haavoittuvia oikeuksien loukkauksille, kuten pakkosiirroille, aliravitsemukselle ja äärimmäiselle köyhyydelle.

Kun tila paikalliselle aktivismille kapenee ja haasteet ovat globaaleja, oikeuksiin liittyvän työn menestyminen vaatii kansainvälistä työtä, tukea, jakamista ja monitorointia.

Biokulttuuristen oikeuksien dokumentointi ja vaatimukset voivat näyttää esimerkkiä kuinka valtion ja muiden tahojen tulisi ottaa huomioon yhteisöjen perinteiset, kansalliset ja kansainväliset lait ja sopimukset. Biokulttuuristen oikeuksien protokollat täytyy kehittää kulttuurisesti juurtuneiden osallistavien prosessien ja yhteisöjen tasa-arvoisen päätöksenteon kautta, joka perustuu perinteisiin normiin, lakeihin ja arvoihin.

Biokulttuurista monimuotoisuutta suojellaksemme tarvitsemme antaa tukea sille

  • kuinka erilaiset alkuperäiskansa- ja paikalliset kulttuurit ovat omanlaisella tavallaan sopeuttaneet elämänsä paikalliseen ympäristöön ja sen uusiutumiseen
  • kuinka alkuperäiskansa- ja paikalliset kulttuurit voivat jatkaa ympäristönsä monimuotoisuuden ylläpitämistä, ja kuinka he ymmärtävät Maan elämän monimuotoisuuden näiden kulttuurien jatkuvuuden ylläpitäjänä

 

Siemenpuu vahvistaa alkuperäis- ja muiden paikallisten yhteisöjen biokulttuurisia oikeuksia ja kapasiteettia metsien kestävään käyttöön ja suojeluun. Tärkeä ohjelmallinen elementti yksittäisten hankkeiden välillä tulee olemaan biokulttuuristen yhteisöprotokollien tekeminen tai vastaava dokumentaatio ja niiden käyttö relevanttien yhteisöoikeuksien vaatimiseen. Hankerahoituksella tuetaan yhteisöjen kestävään elämäntapaan liittyvien oikeuksien toteutumista ja mahdollisuuksia osallistua niihin vaikuttavaan päätöksentekoon.

Lue lisää Siemenpuun kehitysyhteistyöohjelmasta 2018-2021. Lue tästä lisää Siemenpuun aiemmasta adivasi-ohjelmasta, jonka kokemuksille teema pitkälti pohjautuu. Lue tästä artikkeli metsien merkityksistä ja tutustu Metsän jäljillä -kirjaan.

21.6.2018

Hankkeen keskiössä on Intian metsäoikeuslakiin (Forest Rights Act, 2006) pohjautuvien metsien yhteisöoikeuksien rekisteröinnin tukeminen ja yhteisöjen metsien ja muiden luonnonvarojen hallintajärjestelmien aikaansaamisen tukeminen. Osana tätä toimintaa vahvistetaan paikallistoimijoiden kykyä (mm. lainsäädännöllistä valmiutta) vastata resurssioikeuksien rikkomiseen, vahvistetaan rekisteröintien perustana olevia resurssikartoituksia, nostetaan esiin metsäoikeuslain soveltamisen onnistuneita esimerkkejä ja vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä toiminnan edistämiseksi.

21.6.2018

Hankkeen keskiössä on Intian metsäoikeuslainsäädännön (The Scheduled Tribes and Other Traditional Forest Dwellers (Recognition of Forest Rights) Act, 2006) toimeenpanon tukitoimet erityisesti yhteisöllisten metsäoikeuksien osalta. Yhteisöllisten oikeuksien rekisteröinti on edennyt erittäin vaatimattomasti myös tämän hankkeen keskeisillä alueilla Etelä-Intiassa (Karnatakassa, Keralassa ja Tamil Nadussa).

18.4.2018

Hankkeen keskiössä ovat Intian metsäoikeuslainsäädäntöön pohjautuvien yhteisömetsäoikeuksien toimeenpanon yhteisöjen sisällä tapahtuvat tukitoimet. Tavoitteena on se, että kaikissa hankealueen kylissä metsäoikeuksien viralliset hakuprosessit tulisivat hoidettua ja yhteisömetsien hallinnan suunnitelmat ja rakenteet saataisiin aikaan. Hankkeessa pyritään mm. varmistamaan, että lain toimeenpanon yhteydessä tehtävät aluerajaukset ovat asianmukaisesti ja yhteisöjen hyväksyttävissä olevilla tavoilla tehtyjä.

22.3.2018

Hanke toteutetaan 94 kylässä Chhattisgarhin osavaltiossa Kankerin ja Kondagaonin piirikunnissa. Siinä tuetaan pardhi-adivasien toimintaa oikeuksiensa ja toimeentulonsa puolesta. Pardhit ovat perinteisesti nomadinen (vaelteleva) metsästäjä-keräilijäheimo. Pardhit ovat olleet erittäin hyljityssä ja alistetussa asemassa jo Intian siirtomaakaudelta lähtien. Heitä on kohdeltu lainsuojattomina, jotka ovat joutuneet lähes kaikkien – myös muiden adivasiryhmien – syrjimäksi. Perinteinen toimeentulonlähde heille ovat olleet bambukäsityöt.

8.6.2017

Hankkeessa toteutetaan aloitustyöpaja kahden mukana olevan paikallisyhteisön kanssa, kehitetään SDI:n olemassaolevia maankartoitusoppaita, kartoitetaan yhteisöjen maankäyttöä ja luonnonvaroja, dokumentoidaan yhteisöjen maankäytön normeja, kehitetään yhteisöjen tietoisuutta siitä miten toimia maanhankinnasta kiinnostuneiden investoijien suhteen, tuotetaan viestintämateriaalia ja radio-ohjelmia teemasta, analysoidaan hankkeen opit ja jaetaan ne kansallisten sekä kansainvälisten päättäjien kanssa.

8.6.2017

Hankkeessa valtavirtaistetaan Chepkitalen ogiekien yhteisösäännöstöt paikallisten koulujen opetuksessa tuottamalla oppimateriaalia niihin liittyen. Maakuntatasolla neuvotellaan maakuntahallituksen kanssa, jotta se antaisi yhteisösäännöstölle lainvoimaisen statuksen. Sitä varten palkataan juristi laatimaan lakiluonnos. Kansallisella tasolla tehdään selvitys siitä, missä määrin Kenia on toimeenpannut YK:n biodiversiteettisopimusta, erityisesti sen artikloja 8j ja 10c.

8.6.2017

Hankkeessa koulutetaan viiden yhteisömetsätaloutta harjoittavan yhteisön jäseniä biokulttuurisiin yhteisöprotokolliin liittyvästä kansallisesta ja kansainvälisestä juridisesta kontekstista. Samoissa yhteisöissä dokumentoidaan biokulttuurista elämänperintöä, laaditaan biokulttuuriset yhteisöprotokollat ja järjestetään paikallistason kampanjoita biokulttuuristen oikeuksien vaatimiseksi. FECOFUNin ja paikallisyhteisöjen edustajat osallistuvat YK:n Biodiversiteettisopimuksen kokouksiin yhteisöprotokolliin liittyvien kokemusten jakamiseksi.

8.6.2017

Hankkeen päätavoitteena on biokulttuurisen monimuotoisuuden ja kestävien toimentulon edellytysten vahvistaminen. Hankkeen välittömänä tavoitteena on lisätä yhteisöjen tietoisuutta metsä- ja maaoikeuksistaan sekä vahvistaa yhteisöjen edellytyksiä metsien kestävälle hyödyntämiselle.

3.5.2016

Hankkeessa tuettiin alkuperäiskansojen järjestöjä ja muita paikallisyhteisöjen kanssa toimivia järjestöjä viidessä vähiten kehittyneessä ja Afrikan maassa (Ghana, Kenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Nepal ja Tansania) toteuttamaan osallistava kartoitus alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen biokulttuuristen lähestymistapojen ja biodiversiteetin suojelun sekä ennallistamisen aloitteiden kestävyydestä. Lisäksi järjestettiin kapasiteetin kehittämistapahtumia Community Conservation Resilience Initiativen (CCRI) kehittämässä osallistavan kartoituksen menetelmässä.

Sorry no organisations available.