Hyppää sisältöön

Keräilijäyhteisön järjestäytyminen on metsänsuojelun avain Brasilian Amazonialla

[Kirsi Chavda] São Raimundon kylässä Medio Juruán keräilijäreservaatissa eletään elo-syyskuun vaihdetta. Vuosittainen pirarucu-kalan pyyntiaika on ovella. Kylän 32 perhettä kokoontuu päättämään ketkä virittävät kalastusverkot, ketkä kokevat ne, ketkä laittavat ruokaa, pesevät pyykit, kuljettavat kalat, perkaavat ne, tai jäävät kylään hoitamaan lapsia. Kalaa pyydetään neljä yötä vuorotyönä leirissä, jonne on tunnin venematka kylästä. Sieltä saalis kuljetetaan kolmen tunnin venematkan päähän pääjoen varteen perattavaksi.

Ensimmäinen pyyntiyö koittaa. Verkoista korjataan vielä viimeiset reiät, leiriin viritetään generaattorilla sähkö ja naiset valmistavat joesta saadusta kalasta illallisen nuotiolla. Illan pimettyä venekunnat lähtevät virittämään laguunin poikki verkot. Saman tien alkaa kuulua molskahduksia, ja verkkoja voidaan alkaa kokea. Veneeseen nousee vajaan sadan kilon vonkale toisensa perään. Pian ensimmäinen vene lähtee kuljettamaan lastia perattavaksi. Perillä kalat kiskotaan laiturille, vintataan koukkuihin ja niitä aletaan perata. Vain yksi ketjun linkki on pettänyt: jääarkuilla varustettu vuokralaiva, jolla kalat on määrä kuljettaa pakastettavaksi ja myytäväksi, ei ole saapunut. Se lähtee kohti São Raimundoa vasta aamun sarastaessa, edessään 16 tunnin matka. Tarvitaan luovuutta kalansaaliin pelastamiseksi ennen trooppisen aamuauringon nousua.

***

Pirarucu-kannan hoito, kalastus ja myynti on yksi esimerkki kahdessa Medio Juruán alueen keräilijäreservaatissa tehtävästä työstä niiden emoyhdistyksen ASPROCin tuella. Reservaattien 14 kylän asukkaat ovat järjestäytyneet yhdistyksen kautta tuottaakseen, myydäkseen, ostaakseen ja vaihtaakseen elämisen kannalta välttämättömiä tarvikkeita tulematta itse hyväksikäytetyiksi. Tavoitteena on hankkia kestävä toimeentulo, parantaa elämänlaatua ja suojella luonnonvaroja yhteistyön ja omatoimisuuden avulla.

Isoja kaloja laiturilla varastorakennuksen seinustalla.

Reservaattien asukkaiden ruokavalio perustuu kalastukseen, metsästykseen, maniokin viljelyyn ja açai-hedelmän keräämiseen. Myytäväksi kerätään kumia ja erilaisia siemeniä sekä kalastetaan pirarucua. Myös osa maniokkisadosta myydään. ASPROC kouluttaa jäseniään myytävien tuotteiden keräämisessä, jalostaa niitä ja huolehtii myyntilogistiikasta pitkien ja hankalien etäisyyksien selättämiseksi. Se myös vastaa kylissä tarvittavien tuotteiden hankkimisesta osavaltion pääkaupungista Manauksesta ja myy niitä kyläkanttiineissa solidaariseen hintaan. Tarjolla on esimerkiksi suolaa, maitojauhetta, saippuaa ja dieseliä noin puoleen hintaan kaupungin hintatasoon verrattuna. Yhdistys vastaa myös kylien välisestä radiopuhelinyhteydestä.

ASPROCissa konkretisoituvan järjestäytymisen saavutukset ovat kouriintuntuvia. Keräilytuotteiden jalostus on kehittynyt, kyläläisten toimeentulo on kohonnut ja elämänlaatu parantunut. Asukkaiden kyky omaehtoiseen johtajuuteen on kasvanut. Yhteistyössä koko Amazonian keräilijäväestöä edustavan CNS:n kanssa valtio on saatu tukemaan kylien olosuhteisiin sopivan sanitaatiojärjestelmän rakentamista. Yläkoulun käyminen onnistuu joissain kylissä osavaltion tuottaman etäopetusjärjestelmän avulla. Oppilaat seuraavat apuopettajan avustuksella videoyhteyden kautta opettajaa, joka on päiväkausien laivamatkan päässä Manauksessa.

Asukkaiden järjestäytyminen on osoittautunut myös reservaatin luonnonvarojen suojelun kulmakiveksi, vaikka he saavat samaan aikaan luonnonvaroista aiempaa paremman elannon. Esimerkiksi São Raimundon laguunin pirarucu-kanta on viiden vuoden aikana kolminkertaistunut.

Valtion resurssit valvoa luonnonvarojen suojelua ovat olemattomat suhteessa valvontatarpeisiin. Sen sijaan koulutetut kyläläiset monitoroivat kilpikonna-, alligaattori- ja kalakantoja ja huomaisivat kyllä, jos alueelle saapuisi laittomia puunkaatajia. Kyläläisiltä itseltään on kollektiivisen ympäristönsuojelun kehityttyä kadonnut kannustin metsätuotteiden, kuten alligaattorin munien tai kilpikonnanlihan laittomaan kauppaan. Yhteinen työ elinympäristön eteen tuo kaikille paremman elämänlaadun.

Kirsi Chavda, 7.9.2016

Kirjoittaja on Siemenpuu-säätiön ohjelmakoordinaattori, joka vieraili Medio Juruán reservaatissa elo-syyskuun vaihteessa 2016. CNS (Conselho Nacional das Populações Extrativistas) on Siemenpuun Latinalaisen Amerikan ohjelman kumppani.

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirjeemme ja saat meiltä uutisemme 4 kertaa vuodessa sähköpostiisi. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

    Tilaan uutiskirjeen ja hyväksyn tietojeni käsittelyn kuten tietosuojaselosteessa kuvattu.