Pandemiarajoitukset kärjistävät epäreiluja yhteiskuntia Afrikassa

[Olli-Pekka Haavisto] Maailmanlaajuisesti on selvää, että koronaviruksen torjuntaan kohdistetut liikkumisen rajoitteet nostavat kärjistyneesti esiin yhteiskuntien eriarvoisuuden. On erikseen ne, jotka pääsevät testattaviksi,  terveydenhuollon piiriin ja kykenevät hankimaan toimeentulonsa karanteenioloissa, ja ne, joiden elämä muodostuu entistä vaikeammaksi tai mahdottomaksi – tai sitten kerta kaikkiaan ylivoimaiseksi: suojautuminen pandemialta saattaa tappaa.

Right Livelihood -palkinnon saaja Nnimmo Bassey kuvaa Nigerian tilanteen synkkänä:

Useat kommentaattorit ovat panneet merkille, että täydellinen toimintojen lopettaminen niissä yhteiskunnissa, joissa väestön suuri osa saa toimeentulonsa epävirallisen talouden puitteissa, voi olla itsemurha. Me puhumme nyt 70 prosentista nigerialaisista, jotka saavat tulonsa tekemällä epävirallista työtä ja ovat siksi jatkuvasti liikkeellä, usein saamatta päiväkausiin mitään. Se 70 prosenttia, johon viittaamme, antaa meille aavistuksen ongelman suuruusluokasta.

Vaikka nämä maannaiset ja miehet pyörittävät maan taloutta, tarjoavat palvelujaan keskiluokalle ja rikkaille, he tuskin nauttivat merkittävästi julkisista palveluista. He ovat niitä, joiden lapset käyvät julkisia kouluja, joissa oppiminen usein tapahtuu puiden varjossa tai risoilla lattioilla. He ovat niitä, joiden epäviralliset asumukset tuhotaan säälimättömästi tai ihan vain eristetään, kuten äskettäin tapahtui Monkey Villagen asukkaille Lagosissa. He ovat niitä, jotka nukkuvat siltojen alla tai keskeneräisissä rakennuksissa, mutta kuitenkin heräävät joka päivä töihin pitämään talouden pyörät pyörimässä. He ovat niitä, jotka epäröimättä uhrataan ilman omantunnontuskia.

YLEkin on kertonut koronatilanteesta Afrikassa, missä asumisolot ovat usein tiiviitä: ”Näissä oloissa puhdas vesi on vähissä, eikä sosiaalinen eristäytyminen onnistu, kun yhdessä asunnossa asuu kymmenen ihmistä."

Ja kun eurooppalaiset toivat koronan Afrikkaan, saavat nyt YLEn toisen uutisen mukaan antiikin Rooman perilliset kokea, miltä tuntuu olla ei-toivottu ja hyljeksitty – edes kerjäläiset eivät ota valkoisilta vastaan rahaa tartunnan pelossa. Yleisafrikkalainen nimitys valkoisille on nykyään ”Corona!”.

 

Bassey ihmisoikeuskamppailijana kannustaa ottamaan muutoksen omiin käsiin. ”Huolimatta hajoavien valtiorakenteiden ja murtuvan talouden haasteista nyt ei ole paniikille aikaa. On aika ajatella ja ylittää keinotekoisen järjestelmän piinat. On aika organisoitua, vaikka olemme fyysisesti eristyksissä. Kuten eräs aktivisti muistutti minua äskettäin: ’Virus ei muuta mitään, mitä me ihmiset emme muuta.’ ”.

Bassey rinnastaa nigerialaisten enemmistön tilanteen Intiaan, jossa pääministeri Narendra Modi määräsi maan 1,3 miljardin ihmisen pysymään sisätiloissa. Määräys nostatti humanitaarisen kriisin satojen tuhansien maan sisäisten siirtotyöläisten yrittäessä päästä suurista, Delhin ja Mumbain kokoluokan kaupungeista koteihinsa maaseudulle jalkaisin menetettyään työnsä. On jopa raportoitu poliisin käyttäneen kyynelkaasua työläisiä kohtaan, jotka ovat yrittäneet selittää, ettei ole mahdollista päästä puolentuhannen kilometrin päähän, kun junat ja bussit eivät kulje.

Nigeriassakin väkivaltaa on uutisoitu käytetyn. PMNewsin mukaan Korruption vastaisuuden ja avoimen johtajuuden keskus CACOL tiedotti poliisin käyttäneen kuolemaan johtanutta oikeudetonta aseellista väkivaltaa koranarajoitusten julkistamisen jälkeen. Sama lähde kertoo myös kansallisen ihmisoikeuskomission NHRC:n panneen merkille vastaavaa eri puolilta maata.

Mosambikissa kansainväliseen Maan ystävät verkostoon kuuluva Justiça Ambiental (JA!) -järjestö tiedottaa englanniksi ja maan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden verkosto Aliança Moçambica da Sociedade Civil C-19 portugaliksi (pdf) yli 50 järjestön ja liikkeen sekä yli 50 henkilön 10. huhtikuuta allekirjoittamasta julkilausumasta COVID-19: Kansalaisyhteiskunta vaatii, että hätätilassa pidetään yllä sosiaalista, ympäristöllistä, taloudellista ja sukupuoliin liittyvää oikeudenmukaisuutta. Allekirjoittajien joukossa on järjestöjen lisäksi yhteiskunnallisia liikkeitä, ammattiliittoja, tieteilijöitä ja taiteilijoita.

Julkilausuman allekirjoittajat vaativat, että rajoitusolojen lisäämää seksuaalista, lähisuhde- ja viranomaisten väkivaltaa tulee hillitä. Ne myös vaativat 15-sivuisessa analyysissään talouden ja yhteiskunnan sekä valtion roolin uudelleenajattelua. Kriisi alleviivaa ”syvästi eriarvoisen yhteiskunnan” epäreiluutta sekä Mosambikissa että maailmassa yleensä, missä yhteiskunnallis-taloudellinen kehitys ja pääomien kasautuminen perustuvat yhtiöiden harjoittamaan työntekijöiden ja luonnon riistoon. Toimijat huomauttavat olevan selvää, ettei tämä kriisi jää viimeiseksi. Kriisi tarjoaa myös mahdollisuuksia suotuisammalle, reilummalle tulevaisuudelle, jossa erityisesti ruokasuvereniteetti ja pientilallisten asema turvataan terveydelle vaarattoman ravinnon ohella.

Suomen Kehityspoliittisen toimikunta, jonka jäsenet tulevat eduskuntapuolueista, etu- ja kansalaisjärjestöistä sekä UniPID- verkoston yliopistoista, toteaa huhtikuussa julkaistussa analyysissään "Koronavirus uhkaa murentaa Afrikan kehityspyrkimykset" (pdf) että ”kansalaisjärjestöjen mukaanottaminen on tärkeää myös tässä” tarkoittaen koronapandemian aiheuttamia seuraamuksia. Afrikan eri maiden kansalaisyhteiskuntien toimijat eivät pysähdy vain pandemiaolosuhteisiin: He vaativat aktiivista osallisuutta ylipäätään yhteiskuntiensa muotouttamisessa, reilusti.

 

Olli-Pekka Haavisto, 7.5.2020

Kirjoittaja on Siemenpuu-säätiön hallituksen varapuheenjohtaja

Kirjoittajan suomennos Nnimmo Basseyn esseestä on julkaistu Voimassa